Arvio: Ko­mii­kan vir­tuoo­sit hui­mas­sa vauh­dis­sa

Heikompaa voisi hirvittää, kun esitys on nimetty superlatiivein: Maailman hauskimmat 96 minuuttia .

Mutta tämä porukka tietää, mitä tekee! Ei voi kuin ihailla Lentävän poron teatterin yhteishenkeä ja jäljittelemätöntä otetta teatterintekoon.

Tukkijoella-näytelmä on alkamassa, kun Jumala ilmestyy Paakarin hahmossa ihmettelemään moista ohjelmistovalintaa. Hän antaa seurueelle 96 minuuttia aikaa osoittaa taituruutensa ja räjäyttää pankki. Tästä alkaa slapstick-komedian vaikuttava ilotulitus, johon mahtuu helliä, herkkiä ja surumielisiäkin sävyjä.

Luvassa on huimaa pyöritystä. Teatteri on konkurssiuhan alla, ja viikatemies vaanii lavasteissa.

Sketsikavalkadi on silti pullollaan riemua ja reuhaamista. Kohtauksissa on hyödynnetty niin mykkä- ja piirroselokuvien efektejä kuin sirkuksen ja tosi-tv:n maneerejakin.

Välillä on vähällä pettää pokka. Mutta saako Mannerheim lopulta kahvinsa? Atte Herdin ohjaus antaa tilaa tunnelmien vaihtelulle. Huippuja ovat päättömät irrottelut.

Ja mitä kaikkea tuli nähtyä? Täyslaidallinen komiikkaa: vokaaliset nonsense-uutiset, uupumattomien aerobic-ohjaajien nerokas synnytysjumppa sekä tosimiesten kotityöt, joissa testosteroni hyrrää. Kuka voi vastustaa Risto Oleniuksen alfauroskokkia?

Sisällissodan kuohuista tehdään u-käännös viraston performatiivisiin taidevirkailijoihin. Lavalla käännetään hankalat asiat nurin ja nauretaan niille. Nyt saattaisi jo Chaplinkin kääntyä yllättyneenä haudassaan.

Mutta kun Jussi Olavi Jokinen herkistyy paljastamaan unelmansa, yleisö saa kurkistaa taiteilijan työn ja pienen teatterin todellisuuteen.

Välillä näytelmä karkaa luontevasti katsomoon, josta Jonne Suopajärvi etsii treffikumppania. Tällä kertaa treffit sattuivat omalle kohdalleni. Eihän siitä kunniasta voi kieltäytyä!

Julius Oförsagd on myös laittanut itsensä täysillä peliin. Jonglöörauksesta alkanut ura maailmalla saa hämmentäviä käänteitä. Esityksen ensi-illassa jalkansa telonutta Oförsagdia avustava Malla Ylijurva on hypännyt lavalle lyhyellä varoitusajalla ja loistaa kaksoisolennon roolissaan ällistyttävän energisenä. Näyttelijöiden taito siirtyä tyylistä toiseen ja esityksen mieletön intensiteetti todistavat, että näyttämö on paikka, jossa he parhaiten viihtyvät. Se jos mikä sulattaa sydämet.

Esitys tykittää räiskyvää itseironiaa. Toimivan huumorin resepti voisi olla tämä: 1. Heittäydytään ja pannaan oma persoona sumeilematta likoon. 2. Tehdään juuri sitä, mitä halutaan ja osataan. Saadaan Lappi nauramaan. 3. Tartutaan pöljiinkin ideoihin aina yhtä suurella innolla. 4. Kaveria ei jätetä, ei lavalle eikä yleisöön. 5. Ei pelätä mitään, ei hikeä, ei häpeää. 6. Pidetään kiinni omasta ominaislaadusta, sitkeästi ja pystypäin.

Ja minuutit kuluvat kuin siivillä. Unohtumaton on Suopajärven ja Jokisen herkkä äijätanssi, jossa halaus muuttuu painiksi tai valssin pyörähdykseksi. Kauppayhtiön sisäpiha on loistava paikka kokea teatterin aitoa hurmaa. Menkää ihmiset katsomaan tätä esitystä, sillä nauru pidentää ikää! Pelastetaan lentävän poron teatteri!