Arvio: Irene Tikka ra­ken­taa Lahjan hahmon pie­nil­lä, paljon pu­hu­vil­la eleillä

Teatteri Aurore B:n naismonologisarjaa jatkava Lahja perustuu Tommi Kinnusen romaaniin Neljäntienristeys . Sinikka Sanelman dramatisoima ja ohjaama monologi keskittyy romaanin yhden henkilön, Lahjan elämäntarinaan pikkukylässä läpi 1900-luvun vuosien.

Lahja on aviottoman lapsen äiti, joka vaikeuksien kautta löytää itselleen ammatin ja miehensä Onnin. Eteen tulee sota ja taisteluista palaava Onni on muutoin sama kiltti itsensä, mutta jotain on silti muuttunut. Hän ei enää kohtele vaimoaan samalla tavalla. Lahjalle muutos on hämmentävä ja ahdistava. Nainen alistuu kohtaloonsa voimattomana, kuitenkin päättäväisesti miestään sanoilla sivaltaen.

Irene Tikka tulkitsee Lahjaa tasapainoisesti. Rehellinen kehonkieli välittää Lahjan muutoksen innostuneesta ja itsepäisestä elämää odottavasta nuoresta katkeroituneeksi ja tekojaan katuvaksi naiseksi. Ilmaisu on rauhallista, mutta nousee ajoittain kiihkeisiin raivon purkauksiin.

Lahjan hahmo rakentuu pienillä paljon puhuvilla eleillä. Hiuksien satunnainen koskettelu tukee aikuisen naisen tarvetta koota itsensä hankalissa tilanteissa. Sormet keinutuolin käsinojalla liukuvat hentoihin hipaisuihin, kun kaino tytär pyytää äidiltään apua, mutta puristuvat tiukasti tukahdutettujen tunteiden tuskassa hakemaan rohkaisua ja anteeksiantoa.

Myös Onni saa oman äänensä kuuluville nauhan kautta. Hän kertoo koristelemattoman paljaasti elämänsä päätöksien merkitykset. Ratkaisu toimii yllättävän hyvin monologin osana ja mahdollistaa parisuhteen kipeämpien puolien esille tuomisen konstailemattomasti.

Runsas teksti ja Irene Tikan olemus olisivat riittäneet kuljettamaan esitystä ilman ylimääräistä rytmitystä. Nyt kertomusta on harmillisesti pilkottu tehosteäänillä ja useilla valotilanteiden muutoksilla, mitkä aiheuttavat irtaantumisen Lahjan tarinasta. Myös lavakuva olisi hyötynyt vieläkin minimalistisemmasta otteesta, tilaa oli täytetty turhaan useilla elementeillä.

Monologi kietoutuu vahvasti seksuaalisuuden, halun ja haluttomuuden ympärille. Se on intensiivinen kuvaus pettymyksestä ja tyytymisestä, siitä mitä seuraa, kun avioliiton osapuolten tahdot eivät kohtaa. Lahja on surullinen kertomus naisesta, joka ei pääse virheitään pakoon.

Veera Kuure