Arvio: Hei­nä­hat­tu ja Vilt­ti­tos­su -e­lo­ku­vas­sa riittää kom­mel­luk­sia, mutta kat­so­mi­sen imua ei synny

Sanokaas, miten lapset saadaan lukemaan?

Karkkia ja sipsiä poskeen, kun kirja on luettu? Muutama kymppi kouraan? Nyt luet, muuten mörkö vie?

Miten olisi kannustaminen, kirjastokortin hankinta ja esimerkin antaminen? Kuulostaa jo paremmalta, mutta silti maailman muut viihdykkeet houkuttavat enemmän.

Lukemisen voimaa ei käy kieltäminen. Se on ainutlaatuinen avain mielikuvitukseen, tietoon, rauhoittumiseen, sanavaraston kasvattamiseen, tekisi mieli sanoa mihin vain.

Sinikka ja Tiina Nopola ovat tehneet arvokkaan työn lasten lukemisen innostajina. Siitä suuri kiitos! Risto Räppääjät ovat tuttuja monille juuri lukemaan oppineille. Kirjasarjan pohjalta on ilmestynyt useita elokuvia.

Nopoloitten Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja on ilmestynyt parikymmentä ja niitä on julkaistu ulkomaita myöten.

Kaisa Rastimo teki vuosia sitten ensimmäisen Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan. Vuosien tauon jälkeen eniten esillä olleet koomikkomme ja Siskonpetin porukka ovat tuoneet valkokankaille toisen Heinähattu ja Vilttitossu -filmatisoinnin.

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset perustuu Nopoloitten samannimiseen kirjaan. He ovat myös käsikirjoittaneet leffa-version.

Kattilakoskien äiti Hanna ( Niina Lahtinen ) on unelmansa äärellä. Hän lähtee tutkijamiehensä Matin ( Joonas Nordman ) ja tietenkin Heinähatun ( Emily Shipway ) ja Vilttitossun ( Ella Kangas ) kanssa huvilaretkelle. Upea huvila vaihtuu vahingossa kääntyvän kyltin myötä tavalliseksi kesämökiksi. Pettymys on äidille kova.

Samaan aikaan poliisit Rillirousku ( Aku Hirviniemi ) ja Isonapa ( Janne Kataja ) haaveilevat pääsevänsä eroon Kattilakosken kauheasta emännästä ja perheen Vilttitossu-vintiöstä. Poliisit saavat siihen mahdollisuuden ilmaiseksi tarjotulla mökkireissulla. Se suuntautuu tietenkin sinne, minne ei pitäisi.

Hieno huvila on heidän käytössään, mutta sen naapurissa majailevat Kattilakosket. Poliisit joutuvat naamioitumaan Rubensin taiteilijaveljeksiksi, jotka herättävät Hannassa ihastusta. Heinähatun ja etenkin Vilttitossun epäilykset heräävät. He ryhtyvät vakoilemaan veljeksiä.

Elokuva ei unohda tietenkään Alibullenin sisaruksia, joita esittävät Krisse Salminen ja Pirjo Heikkilä . Mukana pyörii myös rosvopari ( Pekka Strang , Kiti Kokkonen ).

Siskonpetin ohjaajan ensimmäisen kokopitkän ja kesäisen elokuvan katsoo tuskaa tuntematta. Vanhemman herrasmiehen on hiven hankala sukeltaa sen maailmaan, mutta en olekaan elokuvan varsinaista kohderyhmää.

Farssiksi yltyvän leffan juoni toimii riittävän näpsäkästi. Kommellusta ja kohellusta riittää. Suurta katsomisen imua ei silti synny.

Rubensin veljeksiin on selvästi kirjoitettu aineksia myös aikuiskatsojille. Jossain dialogissa taitaa vilahtaa palanen Ultra Bran sanoitustakin.

Niina Lahtisen ja Joonas Nordmanin hahmoissa on ripaus siskonpetimäistä komiikkaa. Aku Hirviniemi ja Janne Kataja hoitavat homman odotetunlaisesti.

Katsomisen jälkeisenä päivänä mieleen nousevat ensin Niina Lahtisen hahmo ja Rubensin veljesten maskit. Valeasut ovat niin kököt, että katsoja ei oikein tiedä ovatko ne typerät vai typeryydessään ihastuttavat.

Pääosien esittäjille olisi toivonut enemmän sijaa. Heinähattu ja Vilttitossu jäävät aikuisten kohelluksessa liian sivuun.