Arvio: Dome Ka­ru­kos­ki kertoo suo­ma­lais­ta ho­mo­his­to­riaa siis­tis­sä suuren yleisön elo­ku­vas­sa

Käsi rehellisesti pystyyn. Haluatko nähdä valkokankaalla himokasta miesten välistä seksiä?

Ok, niin arvelinkin. Siksi Dome Karukosken ohjaama ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama Tom of Finland on varsin siisti. Siitä on haluttu rakentaa suuren yleisön elokuva. Sellaisena se toimii hyvin.

Tom of Finland kertoo kansainvälisesti tunnetuimmasta taiteilijastamme, Touko Laaksosesta (1920–1991). Hän sai ulkomailla taitelijanimekseen Tom of Finland, kun yhdysvaltalainen lehti Physique Pictorial alkoi julkaista Laaksosen piirustuksia 1950-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Homoeroottisista kuvista tuli hitti etenkin homo- ja alakulttuurien piirissä. Niillä on sanottu olleen iso merkitys homoseksuaalien rohkeudessa eheytyä omaan sukupuoli-identiteettiinsä.

Laaksosen kuvissa miehet nähdään usein voimakkaan maskuliinisina nahka-asuihin pukeutuneina moottoripyörämiehinä ja tukkijätkinä. Univormut, housuista pullottavat penikset ja suorat homoseksuaaliset aktit ovat Laaksosen taiteen tunnusmerkkejä.

Suomessa saatettiin tuomita henkilö homoseksuaalisesta teosta jopa kahden vuoden vankeuteen aina vuoteen 1971 saakka. Sitä kovemmaksi rangaistukseksi monet homoseksuaalit kokivat julkisen häpeän. Asian vuoksi jopa muutettiin pois rakkaasta kotimaastamme.

Pääosin kronologisesti etenevä Tom of Finland käyttää melkoisen osan ajastaan Touko Laaksosen sota-ajan kokemuksiin. Sodan kokemukset painoivat mieltä. Niihin palataan elokuvan aikana monissa takaumissa. Univormut ja kuolema tulivat tutuiksi Laaksoselle.

Touko Laaksonen ( Pekka Strang ) tutustui upseerinsa ( Taisto Oksanen ) kautta siihen aikaan salattuna pidettyyn homoseksiin puistoissa ja yksityiskodeissa.

Homot saattoivat joutua poliisien pamputtamiksi. Kapakassa vedettiin homoseksuaaleja herkästi turpiin. Nämä asiat Tom of Finland nostaa selkeästi esille. Suomessa elettiin homoseksuaalisuuden suhteen tiukemmin kuin Vatikaanissa, elokuva antaa ymmärtää.

Leffan julisteessa kerrotaan Tom of Finlandin olevan elokuvan rohkeudesta, rakkaudesta ja vapaudesta. Mainitut teemat välittyvät elokuvasta, tosin eivät syvän iskevinä ja tunnekylläisinä.

Touko Laaksonen. Homoikoni Tom of Finlandia, Touko Laaksosta esittää Pekka Strang.

Touko Laaksonen tapaa rakkaansa Veli Mäkisen ( Lauri Tilkanen ), mutta miesten rakkaus piilottautuu julkisuudessa Laaksosen siskon ( Jessica Grabowsky ) ja Velin suhteen alle.

Tietynlaisia vapauden tuulia Touko Laaksonen kokee Yhdysvalloissa, jossa aletaan julkaista hänen kuviansa. Tästä hyvänä esimerkkinä nähdään Laaksonen istumassa auton takapenkillä. Hän näkee Los Angelesin kaduilla avoimesti käsikkäin kulkevia homopareja. Siihen ei Velin kanssa ole Suomessa ollut mahdollisuutta.

Elokuvana Dome Karukosken Tom of Finland on ytimeltään varsin perinteinen vaikeuksien kautta voittoon -tarina. Päähenkilön syvimmät tunnot jäävät saavuttamatta, mutta siivu suomalaista homoseksuaalisuuden historiaa ja homoikonin elämää tulee kerrottua ammattitaidolla ja kaksituntisella kestävyydellä. Huumoriakaan ei täysin unohdeta.

Plussaa rapisee lisäksi elokuvan huolelliselle kuvaukselle, lavastukselle, Strangille ja Tilkaselle. Myös Dome Karukoski ansaitsee kiitosta. Hän tekee Suomen parasta suuren yleisön elokuvaa laskematta rimaa typeryyden asteelle.

Kari Kellokumpu