Yli 30 000 turvapaikanhakijan saapuminen lyhyessä ajassa Suomeen on aivan uusi tilanne maassa, johon maahanmuutto on perinteisesti ollut vähäistä.
Kun naapurimaa Ruotsi on toisen maailmansodan jälkeen imenyt valtavan määrän maahantulijoita, satoja tuhansia Suomestakin, meillä politiikka on ollut toisenlaista. Vetoa tänne ei ole juuri ollut, eikä vähien tulijoiden vastaanottokaan ole aina ollut sieltä lämpimimmästä päästä.
Pakolaiskriisi on nopeasti levinnyt valtavaksi kansainvaellukseksi, joka on yksin tänä vuonna tuonut Eurooppaan yli miljoona parempien ja turvallisempien elämänolojen perään lähtenyttä ihmistä.
EU-maana Suomi on ottanut ja kantanut osavastuunsa turvan hakijoiden vastaanotosta. Kun tulijoiden pääasiallinen reitti Suomeen kulki pitkään Ruotsin läpi Haaparannan kautta Tornioon, myös lappilainen arki on muuttunut.
Useissa Lapin kunnissa toimii vastaanottokeskus. Tulijat totuttelevat suomalaiseen ja lappilaiseen elämänmenoon. Lasten kotoutus on saatu liikkeelle tehokkaimmin; opetusryhmät on saatu kokoon ja koulutyö hyvälle alulle.
Syksyn ja alkutalven aikana, kun turvan hakijoiden määrä on kasvanut, myös ilmapiiri Suomessa on muuttunut kireämmäksi. Eri puolilla maata on järjestetty mielenosoituksia, joissa on vaadittu tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Sosiaalisessa mediassa puhdas rasismi on entistä selvemmin esillä.
Myös poliittinen päättäjä on tiukentamassa linjaansa. On aivan oikein seurata ja päivittää turvallisuustilannetta maissa, joista turvapaikanhakijoita on tullut. Siihen ei kuitenkaan saa mennä, että palautuskynnystä madalletaan ilman, että turvallisuustilanne kyseisissä maissa tai alueilla on todella kohentunut.
Käsittelyajatkaan ja prosessien muu kulkue eivät saa olla kiveen hakattuja, mutta turvapaikanhakijan oikeuksista ja inhimillisestä kohtelusta on pidettävä kiinni.
Hallitus selvittää myös mahdollisuutta leikata turvapaikanhakijoille annettavaa taloudellista apua. Monet asiantuntijat sanovat, ettei sosiaaliturvan tällainen porrastaminen ole lainmukaista.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on usein ottanut kantaa vähäosaisten puolesta. Yle Uutisten haastattelussa (23.12.) Mäkinen arvosteli sitä, että Suomen antaman sosiaaliturvan taso riippuisi ihmisen taustasta.
Mäkinen on oikeassa. Ihmisarvo on jakamaton, vaikka monen turvapaikanhakijan kohdalla siitä on tosiasiassa jäljellä ehkä vain rippeet. Tänne tulleet ihmiset, tässä ja toivon mukaan mahdollisimman lyhyeksi jäävässä vaikeassa elämänvaiheessaan tarvitsevat kaiken tuen ja avun.
Eikä se, mikä Suomen kuuluu tarjota, ole lopultakaan kovin paljon. Ei nipistetä enää siitä.