Tilaajille

Ar­keo­lo­gi su­kel­taa huussin alle – Pö­kä­leet ovat mui­nais­ten aikojen muis­ti­tik­ku­ja

Turkulaisten Ilari Aallon ja Elina Helkalan painotuore tietokirja kertoo, miten ennen elettiin. Kivikaudella Suomeen saapuneet toivat koirat mukanaan ja pronssikaudella opittiin viljelemään maata. Keskiajalla ihmiset ja karja jakoivat kaupungeissakin yhä asuintilat tai ainakin pihamaan.

Keskiaikaisen rakennuksen kellari paljastuu vähin erin päälle syntyneiden maakerrosten alta. Ilari Aalto ja Elina Helkala kertovat vapaaehtoisten kaivavan ja seulovan maata  Aboa Vetuksen kaivauksilla ammattilaisten rinnalla.
Keskiaikaisen rakennuksen kellari paljastuu vähin erin päälle syntyneiden maakerrosten alta. Ilari Aalto ja Elina Helkala kertovat vapaaehtoisten kaivavan ja seulovan maata Aboa Vetuksen kaivauksilla ammattilaisten rinnalla.
Keskiaikaisen rakennuksen kellari paljastuu vähin erin päälle syntyneiden maakerrosten alta. Ilari Aalto ja Elina Helkala kertovat vapaaehtoisten kaivavan ja seulovan maata Aboa Vetuksen kaivauksilla ammattilaisten rinnalla.
Kuva: Eero Saarikoski

– Sukat pyörivät jaloissa, kun tunkiokuopasta paljastuu 1400-luvulla valmistettu lyijyinen ankkuririipus, ikkunalasia tai saksalaisen astian palasia, riemuitsee arkeologi Ilari Aalto Turussa keskiaikaisen kaupungin kaivauksilla tehdyistä löydöistä.

Keskiajan ihmiset tyhjensivät suolensa, kaatoivat laskiämpärit ja viskasivat rikkinäiset tavarat monttuun, jossa vuosisadat ovat jalostaneet niistä arkeologin todellisia aarteita.