Apu­kä­det puutyön tun­nil­la: Kos­ken­ky­län koulun ne­los­luok­ka­lai­sia ohjaa opet­ta­jan lisäksi kaksi va­paa­eh­tois­ta elä­ke­läis­tä

Työn touhussa. Koskenkylän nelosluokkalaiset Aarni Pöykkö (vas.) ja Atte Tiihonen nikkaroivat joulukoristeita apuohjaaja Veli-Pekka Kiiverin opastuksella. 76-vuotias Veli-Pekka Kiiveri (vas.) auttaa joka tiistai  Koskenkylän koulun nelosluokkalaisia puutöissä. Tässä Kiiveri pohtii kymmenvuotiaan Atte Tiihosen kanssa valmistumassa olevan palkintokorokkeen seuraavaa työvaihetta.
Työn touhussa. Koskenkylän nelosluokkalaiset Aarni Pöykkö (vas.) ja Atte Tiihonen nikkaroivat joulukoristeita apuohjaaja Veli-Pekka Kiiverin opastuksella.
Työn touhussa. Koskenkylän nelosluokkalaiset Aarni Pöykkö (vas.) ja Atte Tiihonen nikkaroivat joulukoristeita apuohjaaja Veli-Pekka Kiiverin opastuksella.
Kuva: Anni Happonen

Koskenkylän koulun nelosluokkalaisten puutyön tunnilla vasarat ja porat ovat toistaiseksi vaihtuneet liimapuikkoihin ja piippurasseihin. Joulun lähestyessä valmistumassa on monen näköisiä pöytäkoristeita, joulukuusenkoristeita sekä tonttuovia.

Joulukoristeiden näpertämisessä luokkaa opastaa paitsi opettaja Hannu Pensas, myös kaksi vapaaehtoista apulaisohjaajaa. 76-vuotiaat eläkeläiset Veli-Pekka ”V-P” Kiiveri ja Martti Sammalniemi ovat olleet luokan puutöissä mukana viime tammikuusta alkaen.

Tällä kertaa miehitys on hieman vajaa, sillä Martti ei ole flunssan takia päässyt tunnille. Veli-Pekka puolestaan työstää yhdessä kymmenvuotiaan Atte Tiihosen kanssa puutikuista pientä palkintokoroketta. Työnjako on selkeä: Veli-Pekka leikkaa puutikuista sopivankokoisia paloja, Atte puolestaan liimaa ne paikalleen, maalaa ja koristelee työn.

– Tämä on todella hauskaa hommaa. Kaikki ikävät asiat unohtuvat aina pariksi tunniksi, Veli-Pekka Kiiveri kertoo.

Nelosluokkalaisten Valtteri Ollilan ja Veera Hannin mielestä apulaisohjaajia voisi olla käsityön lisäksi myös muissa aineissa.
Nelosluokkalaisten Valtteri Ollilan ja Veera Hannin mielestä apulaisohjaajia voisi olla käsityön lisäksi myös muissa aineissa.
Kuva: Anni happonen

Idea apuopettajien käyttöön lähti ala-asteen teknisen työn opettajalta Hannu Pensaalta. Vuosi sitten Pensas pohdiskeli ystävänsä kanssa alkavien teknisen työn ryhmien suuruutta; apukäsille olisi tarvetta.

– Ystäväni vinkkasi, että hän tuntee pari osaavaa henkilöä, Pensas muistelee.

Myös Pensas tunsi Kiiverin ja Sammalniemen entuudestaan ja esitteli idean heille. Kiiveri on työskennellyt yli 30 vuotta liikunnanopettajana sekä yläasteella että lukiossa, Sammalniemi on puolestaan toiminut rakennusinsinöörinä.

– Martista ja V-P:stä on ollut iso apu, ja lapset tykkäävät heistä tosi paljon. Tärkeintä on, että lapset viihtyvät ja saavat opetusta. Uskoisin, että myös Martti ja V-P saavat tästä hyvää mieltä samalla, Pensas miettii.

Oppilaiden ja apuohjaajien yhteistyö on ollut menestyksekästä ja sujunut hyvässä hengessä alusta lähtien.

– V-P ja Martti auttavat meitä miettimään, missä järjestyksessä työvaiheet kannattaisi tehdä. He ovat tosi hauskoja tyyppejä ja nauravat aina poikien huonoille vitseille, kertoo nelosluokkalainen Veera Hanni.

Nelosluokkalaisen Valtteri Ollilan mielestä apuohjaajista voisi olla hyötyä myös muissa aineissa.

– Esimerkiksi matikassa ja lukuaineissa, hän pohtii.

Yhteistyötä. Atte Tiihonen halusi perinteisten joulukoristeiden sijaan nikkaroida puusta pienen palkintokorokkeen.
Yhteistyötä. Atte Tiihonen halusi perinteisten joulukoristeiden sijaan nikkaroida puusta pienen palkintokorokkeen.
Kuva: Anni Happonen

Veli-Pekka Kiiveri naureskelee, että parasta tunneilla on lasten omanlainen ajatusmaailma. Viime keväänä oppilaat opettelivat ensimmäistä kertaa vuolemaan puukoilla puupalikoita. Yksi oppilaista tuskaili aikansa ja tuli sitten sanomaan, ettei hänen puupalastaan tule lastuja kuten muilla.

– Vastasin, että ei silloin tulekaan, kun hamaralla vuolee. Vinkkasin kääntämään puukon ympäri ja kokeilemaan terävällä puolella, Kiiveri nauraa.

Koskenkylän ala-asteella on vapaaehtoisia ohjaajia hyödynnetty aikaisemminkin, kun tekstiilityön tunnit ovat silloin tällöin saaneet vahvistusta oppilaiden isoäideistä.

– Oppilaille tekee hyvää olla tekemisissä myös muiden aikuisten kanssa. Silloin lapset oppivat, että kaikenlaisille ihmisille täytyy olla kiltti, Pensas pohtii.

Ilmoita asiavirheestä