Viime viikolla olemme saaneet seurata useita sananvapautta kuohuttavia uutisia. Päivi Räsänen sai vapauttavan tuomion puheistaan homoseksuaalisuudesta ja Kemissä on käyty vilkasta keskustelua kaupungin tulevista leikkauksista. Erityisesti sähköisessä mediassa kommentointi on ollut varsin voimakasta puolesta ja vastaan, mutta myös lehdistön uutisointi on täynnä voimakkaita kannanottoja.
Päivi Räsäsen kohdalla oikeustapauksessa olivat vastakkain uskonnon- ja mielipiteenvapaus ja toisaalta ihmisoikeudet. Peremmältään kyse ei siis ollut oikeudesta lukea Raamattua, kuten Räsänen asian usein ilmaisi, vaan Räsäsen omat ulostulot homoseksuaalisuudesta. Oikeus katsoi perusteluissaan, että Räsäsen ulostulo oli homoseksuaaleja loukkaavaa, muttei ylittänyt vihapuheen rajaa. Asian käsittely on kuitenkin vielä kesken, eikä päätös ole saanut lainvoimaa. Samoin leikkauslistojen kritisointi Kemissä on paikallaan, kunhan puhutaan asiatiedon pohjalta, eikä käydä henkilöön.
Mitä sitten saa sanoa – tai miten? Tosiasioissa pysyminen on hyvän journalistiikan ja keskustelun kulmakiviä. Perättömän tiedon tai huhun levittäminen on aina tuomittavaa. Samoin se, että muita ei saa yllyttää laittomuuksiin toista vastaan, loukata tai panetella. Aina kyse ei ole edes laillisuusrajasta, vaan myös sopivuuden rajasta. Asiat saavat – ja niiden tuleekin saada riidellä.
Jaakobin kirjeessä kirjoitetaan: ”Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan tuomari.” (Jaak 4:11) ”Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina”, kirjoittaa Jaakob ja tuomitsee voimakkaasti kielen synnit, jotka Jaakobin sanoin, ”liekehtivät Helvetin tulta” (3:6).
Meillä on oikeus tuoda julki se, jos pidämme homoseksuaalisuutta syntinä, meillä on oikeus arvioida Kemin kaupungin leikkauksia, mutta meillä ei ole oikeutta asettua tuomitsemaan toisia tai yllyttämään vihaa heitä kohtaan. Emme ole ”Jumalan kaltaisia, niin että tiedämme kaiken, sekä hyvän, että pahan”, kuten käärme yritti vakuuttaa Eevalle Edenissä. Sen sijaan sanokaamme rohkeasti se, mitä ajattelemme, mutta silloinkin rakastakaamme vihamiehiämme ja rukoilkaamme vainoojiemme puolesta, kuten Jeesus meitä vuorisaarnassa kehottaa.
John Bäckström
kappalainen
Kemi