Elämä on kuljettanut Maisa Kiveä pääosin Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa.
–Saarijärvestä on tullut keskipiste, josta olen lähtenyt ja jonne olen palannut.
Nyt Kivi on asettunut hetkeksi opiskelukaupunkiinsa Tornioon. Virran varrelta -yksityisnäyttelyssä kuvataideseuran Taidekamarissa on esillä heinäkuun 28. päivään saakka taiteilijan maalauksia vuosilta 1999–2017.
–Tornionjoen vuolas väylä teki minuun aikoinaan valtavan vaikutuksen. Lapsuuteeni kuului Kalajoen iloinen virranjuoksu, aikuisuuteeni Keitele. Nyt maisemassani on Saarijärvellä kahden kosken välissä kuohuva Kallinjärvi.
Kivi kertoo ammentaneensa siveltimenvetoihinsa elämänsä vesien voimaa, liikettä ja herkkyyttä.
–Näen elämän virtana, jota vastaan ei pidä pyristellä vaan jonka johdatusta on hyvä ruveta kuuntelemaan. Vuosia sitten näin vahvan unen: olen hukkumaisillani, en ehdi uida ohi lipuvaan valkoiseen laivaan. Ainoa vaihtoehto on antautua virralle, joka vie ja vie. Yhtäkkiä seison Lapissa jängällä!
Maisa Kiven teosten aihe on useimmiten ihminen.
–Kun olen rakastunut, maalaukset esittävät yleensä miestä. Kun en ole rakastunut, aiheena on useammin nainen, hän naurahtaa.
–Olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä. Pohdin, miten voisin saada kankaalle olemuksen, syvemmin ihmisen sielun. Loistava esimerkki onnistumisesta tässä on taiteilija Helene Schjerfbeck , jonka omakuvat muuttuivat yhä kauemmas näköistaiteesta.
Ihmisen ominaisuudet sekä sielullinen ja tunne-elämä näkyvät parhaimmillaan jo viivassa.
Viivaa voi inspiroida myös liike.
–Olen pitänyt erilaisille ryhmille kuvataidepajoja, joissa on mukana luovaa liikuntaa ja rytmejä. Toinen ryhmä liikkuu, toinen maalaa. Pyrkimyksenä on saada siveltimeen joustava liike, Kivi kertoo.
–Rakastan tanssia ja joogaa. Jälkimmäistä olen harrastanut vuodesta 1970 asti. Positiiviseen ja avoimeen mieleen voi päästä kehon liikkeen avulla. Musiikki, tanssi ja jooga vapauttavat aivotoimintaa, mielestä ja kehosta tulee soljuvaa virtaa.
Ajatus on lähellä steinerpedagogiikkaa, jota Maisa Kivi on opiskellutkin 1990-luvulla.
Jos Maisa Kivi voisi päättää, hän toisi taidenäyttelyihin nykyistä useammin runoa, tanssia ja musiikkia. Taidetilojen ylläpitäjien yhteistyötäkin hän tiivistäisi.
–Tämäkin kuvataideseuran galleria on pikkuisen syrjässä, vaikka sen ikkunasta näkyy Aineen taidemuseo. Museoilla ja gallerioilla voisi olla yhteisiä tapahtumia, joita voisi Torniossakin helposti laajentaa ulkotiloihin.
–Museot ja galleria sijaitsevat täällä komealla paikalla lähellä toisiaan.
Maisa Kivi antaa edelleen elämän viedä, myös ulkomaille.
–Olen saanut residenssi- ja matka-avustuksia Prahaan, Berliiniin, Pariisiin, Firenzeen, Barcelonaan. Espanjan Fuengirolassa olen opiskellut cuerda seca -tekniikkaa. Sinne matkaan ensi talvenakin, hän kertoo.
Hän on laajentanut taiteen tekemisen tekniikkaansa muutenkin.
–Olen innostunut printeistä. Guassimaalaus kuvataan ja painetaan kankaalle. Yksi tällainen työ, Nainen oranssissa vuodelta 2010, on esillä Taidekamarin kuistin ikkunassa.
Näyttelyyn tulijan kannattaa todellakin olla tarkkana galleriaan saapuessaan: kuistilla on jo esillä useita Maisa Kiven maalauksia.
Maisa Kivi
Syntynyt 1941 Ylivieskassa. Asuu Saarijärvellä.
Kansakoulunopettajaksi Tornion seminaarista 1962. Kuvaamataidon erikoistumis- ja taidehistoriaopintoja sekä kuvaamataidon opettajan kelpoisuus 1967–69. Steinerpedagogiikan opintoja Tampereen yliopistossa 1993–94. Työura pääosin kuvaamataidon opettajana ja kuvaamataitoon erikoistuneena luokanopettajana, viimeksi Saarijärvellä 1990–2001.
Teoksia ollut esillä kymmenissä yksityis-, ryhmä- ja yhteisnäyttelyissä. Maisa Kiven taidetta on hankittu julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin.
Äänekosken Taiteilijaseuran ja Saarijärven Sienan jäsen vuodesta 1983, Jyväskylän Taiteilijaseuran jäsen vuodesta 2006.
Harrastanut ja ohjannut joogaa ja tanssia vuosikymmeniä.