Vanhemmuus on kuin joulukalenteri. Ei ikinä tiedä, millaisen yllätyksen seuraavaksi kokee.
Kymmenkuukautinen lapsemme on toden totta tarjoillut yllätyksen toisensa jälkeen. Esimerkiksi, miten usein syyllinen olo vaivaa - joko päivystyspoliklinikalla, kun poika söi teippiä isän vahtivuorolla, tai ylipäänsä kun on omissa menoissaan ja miettii, miten kotona pärjätään ilman minua.
Sen sijaan unettomuuden ei olisi pitänyt yllättää.