Anneli Auer ja hänen entinen miesystävänsä istuivat vuosien vankeusrangaistukset rikoksista, joita uuden tuomion mukaan ei ole tapahtunut. Mitä asiasta pitäisi ajatella? Kertooko se jotakin oikeuslaitoksen toimivuudesta ja luotettavuudesta?
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander ajattelee, ettei asiasta pitäisi tehdä liian jyrkkiä johtopäätöksiä, kun kyse on yksittäisestä tapauksesta.
– Tuomitseminen on inhimillistä toimintaa, ja siihen liittyy aina mahdollisuus erisuuntaisiin tulkintoihin. Oikeudellisen lainkäytön luonteeseen kuuluu, että eri oikeusasteet voivat päätyä eri ratkaisuihin. Siitä ei voi tehdä päätelmää, ettei tuomioistuimiin voisi luottaa.
Melander sanoo, että absoluuttista varmuutta ei monissa rikosasioissa ole saatavilla.
– Olisin huolestuneempi siitä, että oikeutta saadaan usein hyvin hitaasti. Suomessa tuomarit ja syyttäjät ovat kuitenkin hyvin ammattitaitoisia. En näe, että (tällä tapauksella) olisi mitään vaikutusta oikeuslaitoksen luotettavuuteen.
"Voimakkaasti sanottu"
Auer tuomittiin vuonna 2013 Turun hovioikeudessa seitsemän ja puolen vuoden vankeuteen ja Jens Ihle, entinen Kukka, kymmenen vuoden vankeuteen. Nämä vankeusrangaistukset he ovat jo istuneet.
Toissa vuonna korkein oikeus päätyi purkamaan tuomion pääosin. Asianomistajina olleet Auerin lapset ovat aikuistuttuaan kertoneet, että heidän aiemmat kertomuksensa eivät pidä paikkaansa. Valtakunnansyyttäjä päätti viime vuoden alussa jatkaa Auerin ja Ihlen syytteiden ajamista uudessa oikeudenkäynnissä.
Aiempi langettava tuomio perustui Auerin lasten aikanaan antamiin kertomuksiin ja lääkärinlausuntoihin, joiden tuomioistuin tuolloin katsoi tukevan kertomuksia. Keskiviikkona antamassaan tuomiossa Varsinais-Suomen käräjäoikeus totesi, ettei todistelua voi miltään osin pitää luotettavana.
– Se on aika voimakkaasti sanottu. Mutta tässä tuomiossa ei kuitenkaan mitenkään nimenomaisesti kritisoitu aikaisempaa tuomiota, vaan on itsenäisesti arvioitu asiassa esitettyä näyttöä, Melander sanoo.
Oikeuspsykologinen ymmärrys
Melander uskoo, että oikeuspsykologinen ymmärrys on tuomioistuimissa parantunut yleisesti ja myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen myötä.
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio ajattelee samoin ja katsoo, että tilanne on erilainen kuin Auerin lasten lapsuudessa. Lasten kertomusten arviointi on yleisesti haastavaa, hän sanoo.
– Oikeuslaitoksessa voidaan tehdä virheitä, mutta meillä on myöskin kyky tehdä asioita paremmin.
– On tietenkin todella tärkeää, jos mietitään vaikka asiantuntijoiden kuulemista rikosprosessissa, että asiantuntijat ovat oikeasti osaavia. Ei voi tulkita yli, ja pitää ymmärtää tulkintojen ja myös oman ymmärryksen reunaehdot.
Nuotion mukaan nyt annetun tuomion perusteluista voi lukea kritiikkiä erityisesti asiantuntijalausuntoja kohtaan.
– Jälkeenpäin ajatellen nousee kyllä kysymys, miten on aikaisemmin päädytty syyksi lukevaan tuomioon.
Käräjäoikeuden mukaan gynekologi Minna Joki-Erkkilän asiantuntijalausunnossa oli viitteitä asenteellisuudesta. Joki-Erkkilä tutki Auerin lasten kehoja muun muassa uv-valolla.
Seksuaalirikosprosessia ja siinä aiemmin annettua langettavaa tuomiota on kuvattu julkisuudessa oikeusmurhaksi. Professori Nuotio ei käyttäisi termiä.
