Jos Venezuela olisi rutiköyhä maa vailla luonnonrikkauksia, kiinnostus sen poliittista kehitystä kohtaan rajoittuisi naapurimaihin.
Venezuela on kuitenkin öljyvaroiltaan maailman rikkain maa. Venezuelan konfliktissa on siten kyse myös siitä, kuka pääsee osingolle "mustan kullan" tuotannosta.
Yhdysvallat on ratkaisevassa asemassa, sillä Venezuelan öljystä 40 prosenttia on laivattu öljynjalostamoihin Yhdysvaltoihin. Meksikonlahden rantaviivassa moni amerikkalainen öljynjalostamo pyörii venezuelalaisella öljyllä.
Öljy-yhtiön rahat sulkutilille
Presidentti Donald Trumpin hallinto otti öljyn painostuskeinoksi, jolla yritetään nopeuttaa vallanvaihtoa Venezuelassa. Yhdysvallat tunnusti oppositiojohtaja Juan Guaidón Venezuelan väliaikaiseksi presidentiksi, kunnes uusi on saatu valittua vapailla vaaleilla.
Samalla Yhdysvallat asetti pakotteita sosialistipresidentti Nicolás Maduron hallinnolle.
Pakotteet suuntautuvat ennen muuta Venezuelan valtiollista öljy-yhtiötä PDVSA:aa kohtaan. Se saa käydä yhä kauppaa yhdysvaltalaisten yritysten kanssa, mutta kaikki tulot pitää tallettaa sulkutilille, johon Maduron hallinto ei pääse käsiksi.
Sama koskee PDVSA:n tytäryhtiötä Citgoa, joka on jalostanut venezuelalaista öljyä Yhdysvaltojen maaperällä. Citgon toiminta on tällä hetkellä pysähdyksissä.
Kansallistaminen romutti suhteet
Maduro sanoo, että Venezuela on valmis toimittamaan öljyä Yhdysvaltoihin, mutta vain jos öljytankkerilasti maksetaan ennakkoon. Citgon kohtelusta Venezuelan hallitus aikoo nostaa kanteen Yhdysvalloissa.
Yhdysvaltain ja Venezuelan välit viilenivät lopullisesti vuonna 2007, kun Venezuelan presidentti Hugo Chávez kansallisti Exxon Mobilin ja ConocoPhillipsin öljyntuotannon.
Neljä muuta Venezuelassa toiminutta ulkomaista öljy-yhtiötä – Chevron, Statoil, BP ja Total – suostuivat myymään projektiensa enemmistöomistuksen Venezuelan valtiolle.
Tämän jälkeen Venezuelan öljyntuotanto on lasketellut alamäkeä. Investointeja ei ole tehty ja laitteistot ovat ruostuneet. Venezuelan öljy on erittäin raskasta ja rikkipitoista.
Kun Kuubaa ihaillut Chávez nousi valtaan 20 vuotta sitten, oli Venezuelan öljyntuotanto 3,7 miljoonaa tynnyriä päivässä. Nyt se on enää 1,2 miljoonaa tynnyriä. Öljynkaupan mittayksikkönä käytetty tynnyri (barreli) on 159 litraa.
Kiina ja Venäjä tilalle
Länsiyhtiöiden tilalle Venezuela houkutteli venäläisen Rosneftin ja kiinalaisen China National Petroleum Corporationin.
Venäjälle ja Kiinalle Venezuelan öljyntuotannon kohtalo ei toden totta ole yhdentekevä asia.
Venezuelan kulutusjuhlat on pidetty käynnissä lainarahalla. Kiina on taannut Venezuelalle luottoja 50 miljardin ja Venäjä 17 miljardin dollarin edestä.
Kiinan lainoja on lyhennetty öljyllä. Venäjän lainoja Venezuela on maksanut öljyllä ja luovuttamalla omistusosuutta öljynjalostaja Citgosta Rosneftille.
Presidentiksi julistautunut parlamentin puhemies Juan Guaidó on luvannut hoitaa Venezuelan velat Kiinalle ja Venäjälle.
Guaidó sanoo, että länsimaiset öljy-yhtiöt ovat hänen hallinnossaan tervetulleita maahan. Se on hänen mukaansa ainoa keino saada Venezuelan öljytuotanto jaloilleen. Venezuelan öljyntuotanto on vähentynyt kahdessa vuodessa 40 prosenttia.
Maailman rikkain
Venezuelalla on maailman suurimmat tunnetut öljyvarat, suuremmat kuin Saudi-Arabialla. Vaikka Venezuelassa on pumpattu öljyä jo sata vuotta, monet Venezuelan öljylähdelöydöistä ovat verrattain tuoreita.
Tuotantovaikeuksien vuoksi Venezuela on tällä hetkellä vasta maailman kahdeksanneksi suurin öljynviejä.
Venezuelan raakaöljy on esimerkiksi Persianlahden öljyyn verrattuna erittäin raskasta, joten sen jalostaminen on kallista.
Perinteisen pumpattavan öljyn lisäksi Venezuelalla on laajat esiintymät hiekkaan sitoutunutta öljyä Orinoco-joen lähettyvillä. Venezuelassa öljyn erottaminen hiekasta on halvempaa ja helpompaa kuin Kanadassa.
Venezuela kansallisti öljyvaransa vuonna 1976. Silloin aloitti toimintansa valtion öljy-yhtiö PDVSA (Petróleos de Venezuela S.A.).
