Tampere heräsi perjantaina sateiseen ja koleanharmaaseen päivään. Samat määritelmät kuvasivat hyvin myös ilmapiiriä Leijonien ympärillä MM-kisojen puolivälieräpettymyksen jälkeen.
Vaikka Suomi toki oli edellisen vuoden kahden kultamitalinsa perusteella turnauksen ykkössuosikki, rakentuivat kipupisteet etukäteen maalailtujen uhkakuvien ja heti alkusarjassa paljastuneiden ongelmien ympärille.
Joku viisas on joskus todennut, että nälkäinen susi juoksee nopeammin. Sama sanonta pätee myös isoon kissaeläimeen.
Leijonat ärjyi Tampereella aiempaa vaisumpana, jollain tavalla myös kylläisen oloisena. Useille paikallaolijoille välittyi tunne lievästä mukavoitumisesta.
Kukaan ei voi väittää, etteikö joukkueen jäsenillä olisi ollut Tampereella työhaalarit yllään, mutta kaikesta toiminnasta uupui parin prosentin ekstrapuristus, joka siivitti Jukka Jalosen johtaman joukkueen vuonna 2022 olympiavoittoon ja maailmanmestaruuteen. Jos saman asian kääntää konsulttikielelle, Leijonien saavutustarve ei ollut enää tapissa.
Saksa ja ennen kokematonta MM-kisahuumaa elävä Latvia sen sijaan punnersivat marginaalit edukseen. Puolivälierien yllättäjät ammensivat altavastaajan asemastaan kaiken energian.
Kisakansan sympatiat ovat vahvasti sankaritarinoitaan rakentavien maiden puolella, kun ne iskevät lauantain välierissä lajin pohjoisamerikkalaisten jättien kimppuun: Latvia kohtaa Kanadan ja Saksa Yhdysvallat.
Ehkä suurimmat jytkyt ovat vielä tulossa.
Julkisessa keskustelussa voi jauhaa loputtomasti Mikko Rantasen maalittomuudesta. Toki 55 NHL:n runkosarjamaalin tasoisen viimeistelijän kahdeksan ottelun nollaputki on epäonnistuminen pelaajalta, jonka piti johtaa Leijonien kultajahtia eturivistä. Rantasen merkitys korostui, kun Patrik Laine tippui leikistä juuri ennen MM-kisojen alkua.
Lopulta Leijonien turnaus oli monien pienien hankaluuksien kasauma – lähtien ketjukoostumusten sommittelusta, maalivahtipelistä, pelitavallisesta yhtenäisyydestä ja turnauspelaamisen kehityksestä, joka perinteisesti on ollut Suomen vahvuus.
Kuten maajoukkueuransa päättänyt Marko Anttila sanoi, Suomen peliä leimasi kärsivällisyyden sijasta pakottaminen. Nyt joukkue ei kasvanut yksiköksi, joka olisi ollut enemmän kuin osiensa summa. NHL-pelaajat eivät tällä kertaa solahtaneet täysin luontevasti osaksi Jalosen rakentamaa kokonaisuutta.
Lopulta romahdus maailmanmestarin kultatuolista seitsemännelle sijalle saattoi olla Leijonille hyvä asia.
Tulos pakottaa asianomaiset kurkottautumaan lintuperspektiiviin, ottamaan etäisyyttä yksittäisten otteluiden maalipaikka-analyyseihin, kultavuosien yltäkylläisyyteen ja pohtimaan Suomi-jääkiekon tilaa laajemmin. Ongelmia ei voi kiistää kukaan.
Suomi jäi tällä kaudella ilman mitalia kaikissa MM-kisoissa: miesten, naisten, U20-miesten, U18-poikien ja U18-tyttöjen. Samaan aikaan Jääkiekkoliiton ja erityisesti puheenjohtaja Harri Nummelan toiminta kohujen melskeissä on herättänyt enemmän hämmennystä kuin luottamusta.
Ankaran työkuorman kanssa painiva Jukka Jalonen on jo ilmoittanut alustavasti, että hänen tinkinsä Leijonissa tulee täyteen ensi vuonna Tshekissä pelattavan MM-turnauksen jälkeen. Mielenkiintoisin kysymys on, kuka saa soihdun Jaloselta käsiinsä.
Ulkomaille katseet tuskin kääntyvät. Kun suomalaisten huippuvalmentajien nimiä tutkii, ei kyseeseen tulevien kykyjen lista ole loputtoman pitkä. Leijonien valmennusryhmässä työskentelevä Mikko Manner oli kuuma nimi pari vuotta sitten, mutta hänen kurssinsa kääntyi jo kärppäpestin viimeisinä vuosina laskuun.
Pelicansin valmentaja Tommi Niemelä on nyt samassa nousukiidossa, jonka Manner koki Kärpissä vuonna 2018 voitetun mestaruuden aikoihin. Niemelä on potentiaalinen vaihtoehto Leijonien luotsiksi tulevina vuosina, mutta ei vielä Jalosen seuraajana.
Menestyjänä oma lukunsa on Tapparan hyvästellyt Jussi Tapola. Kahden mestaruuspytyn kausi kertoi, että Tapola alkaa olla urallaan valmis myös maajoukkueen päävalmentajatason haasteisiin – mikäli sellaiset kiinnostavat.
Ennen uusia tuulia Jaloselle jää hoidettavaksi tehtävä Tshekissä. Ensi keväänä rivistä ovat pois Marko Anttila, todennäköisesti myös Atte Ohtamaa. Pitkäaikaisten luottomiesten vetäytyminen avaa Leijonissa tilaa uusille vastuunkantajille.
Tampereen tapahtumien jälkeen kaikki maajoukkueen sisäpiirissä toimivat tahot ovat motivoituneita työhön, jonka paluu MM-kisojen mitalipeleihin vaatii.
Eniten nälkää on Jalosella. Tampereella ammattiylpeyteen kohdistunut kolaus pakottaa myös hänet itsekritiikkiin peilin edessä.