Kolumni

Ana­lyy­si: Italian euroero on monen mutkan takana

Italian kansanäänestys kaatoi kirkkain luvuin pääministeri Matteo Renzin perustuslakiuudistuksen ja samalla hallituksen.

EU:n ja maailmantalouden huolena on nyt koomikko Beppe Grillon eurovastaisen viiden tähden liikkeen voitto ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa, joiden pitäisi seurata hallituksen eroa. Grillo johti Renzin vastaista kampanjaa.

Italian lähtö EU:sta ja eurosta olisi brexitiä rajumpi kriisi. Rahamarkkinat ajautuisivat kaaokseen, sillä Italian valtion ja pankkien valtavien velkojen kohtalo peittyisi täydelliseen sumuun.

Pelottavan vision toteutuminen on kuitenkin monen mutkan takana. Viiden tähden liike tuskin saa suoraa enemmistöä. Perustuslakiuudistuksen kaatuminen murskaluvuin ei sitä takaa, sillä hanketta vastustivat käytännössä kaikki oppositiopuolueet.

Grillo voi ehkä kaapia muiden eurokriittisten puolueiden kanssa hallituksen kasaan, mutta jääräpäinen ja ehdoton populisti on toistaiseksi kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä. Neuvotteluista tulee todella vaikeat.

Italian perinteiset valtapuolueet eivät hyväksy EU:sta lähtöä. Se olisi kynnyskysymys, vaikka Grillo kääntäisi niiden suhteen takkinsa. Meillä perussuomalaiset luopui kiltisti paukuttamastaan euroerosta hallitukseen päästäkseen. Grillon olisi nieltävä sama lääke.

Enemmistö euron tukena

Uusi hallitus voi viedä euron kansanäänestykseen Grillon vaatimuksen mukaan. Italialaisten kirkas enemmistö kuitenkin kannattaa yhteisvaluuttaa. Renzin hallituksen vastaiset protestiäänet eivät välttämättä tilannetta muuta. Kansanäänestys ei koskenut EU:ta.

Luultavasti hallitusvastuu rapauttaisi aika nopeasti viiden tähden ja sen tavoitteiden suosion. Niin tuppaa populisteille käymään vallan kahvassa, kysykää vaikka perussuomalaisilta.

Eikä Italian perustuslain mukaan kansanäänestys voi päättää kansainvälisistä sopimuksista. Se vaatii parlamentin ala- ja ylähuoneen hyväksynnän. Italian korruptoituneessa politiikassa euroeroa vastustavat kansanedustajat tuskin kunnioittaisivat vastustamaansa kansanäänestystä, jonka tulokseen ei laki sido. He voivat vedota edustavansa vain omia äänestäjiään.

Mutkikas järjestelmä on luotu vallan keskittymistä vastaan. Juuri päätöksenteon helpottamiseen Renzin ehdotus tähtäsi. Sen kaaduttua muutosten jarruttaminen on yhtä helppoa kuin ennenkin. Renzi ja Silvio Berlusconi hakevat jo yhteistyötä viiden tähden liikkeen torpedoimiseksi.

Eurosta irtoaminen pelkän kansanäänestyksen nojalla taas vaatisi perustuslain muutoksen. Siihen tarvitaan kaksi kolmasosaa molempien kamarien äänistä. Moisen enemmistön saaminen ei ole onnistunut perinteisiltäkään puolueilta.

Hermoilua on tiedossa, mutta lukuisten reunaehtojen ansiosta Italian euroero tuskin toteutuu. Euroskeptikkojen olisi polkaistava ennenaikaisissa vaaleissa jytky, jonka rinnalla brexit ja Donald Trump kalpenevat amatöörien puuhasteluksi. Renzin keskusta-oikeiston koalition ohella pitäisi romahtaa Silvio Berlusconin populistisen vapauspuolueen. Italiassa populisteja riittää muihinkin kuin euroskeptisiin juniin.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.