Olen usean vuoden ajan ihaillen seurannut Nivankylän lähisuolla tapahtuvaa vanhuksen hillan poimintaa. Vaikka voimat ovat jo ehtyneet, halu hillaan on valtava. Kävelykeppiin tukeutuen hän hitaasti etenee mätäs mättäältä ja marja marjalta pitkin upottavaa suota. Nämä pienialaiset suot ovat hänelle tuttuja ja ovat olleet kautta-aikain ikimuistoisia paikallisten ihmisten hillamaita.

Nyt tämä idylli on särkynyt.