Miksi arki tuntuu niin työläältä, kahden pienen lapsen äiti Sanna Kilpeläinen huomasi pohtivansa parisen vuotta sitten.
Nyt, jälkeenpäin hän muistaa kaksi tilannetta, jotka johtivat oivallukseen.
Kerran suihkussa ollessaan hän alkoi tarkastella shampoohyllyn sisältöä. Tarjolla oli sekalainen kokoelma purkkeja ja purnukoita. Osa niistä oli säästetty, koska pohjalla oli vielä hiukan pesuainetta, yksi hiukset hampuksi tekevä shampoo oli ollut niin kallis, ettei sitä raaskinut heittää pois.
– Aloin miettiä, miksi nämä kaikki purnukat ovat hyllyssä ja mikä todella on tarkoituksenmukaista. Visuaalisestikin sekamelska oli todella levottoman näköinen.
Toinen oivalluksen hetki tapahtui lomareissulla vuokramökin keittiössä, jossa oli vain se, mitä tarvitaan, eikä mitään muuta. Kaikki omalla paikallaan, sievässä järjestyksessä.
– Mietin kuinka mahtavaa olisi, jos omakin keittiö olisi tällainen.
Kilpeläinen etsi käsiinsä kodinjärjestämiseen liittyvää kirjallisuutta ja tutustui muun muassa Konmari-metodiin. Kirjojen lisäksi hän löysi netistä tietoa esimerkiksi minimalismiksi nimetystä elämäntavasta, jossa luovutaan turhasta tavarasta ja pyritään keskittymään olennaiseen.
Käytännönläheisestä kodinjärjestämisestä löytyi avain elämänmuutokseen: selkeys kodissa vapauttaa energiaa muuhun.
Sanna Kilpeläisen elämänmuutos alkoi todenteolla omasta vaatekaapista – ja johti uuteen ammattiin.
– Vaatekaapin järjestäminen oli järisyttävä kokemus. Ennen siellä oli ainakin sata vaatetta, mutta usein tuntui, etten löytänyt sieltä mitään päälle pantavaa. Kun jätin jäljelle vain lempivaatteeni, on aina ilo avata kaapinovi ja valita mieluisat vaatteet. Se mahtava fiilis innosti jatkamaan.
Kilpeläinen kävi samaan tapaan läpi koko kotinsa: hän karsi turhan tavaran ja sijoitti tarpeellisen käyttötarkoituksensa mukaisesti.
– Arki alkoi tuntua helpommalta sitä mukaa, kun järjestely eteni.
Kilpeläisen järjestelyvimmaa seuranneiden sukulaisten ja ystävienkin kiinnostus alkoi herätä.
– Aloin käydä kaappeja läpi kaverina muillekin.
Viime syksynä Sanna Kilpeläinen suoritti ammattijärjestäjän koulutuksen ja tarjoaa nyt palveluita Lapin alueella.
– Tietääkseni olen ensimmäinen ammattijärjestäjä Rovaniemellä.
Elämänmuutoksen taustalla on myös terveydellisiä syitä. 28-vuotias Sanna Kilpeläinen on käynyt läpi sydänleikkauksen ja sairastaa ykköstyypin diabetesta. Raskauksien myötä hän kärsinyt myös munuaisongelmista.
Elämä sairauksien kanssa on muuttanut hänen arvomaailmaansa.
– Tavara ei tuo onnea, tärkeintä elämässä ovat terveys ja läheiset ihmiset.
Tästä huolimatta Kilpeläinen nauttii surutta myös esteettisyydestä ja kauniista asioista – mutta ilman tarvetta omistaa.
– Olen itse lähtöisin köyhästä perheestä ja haaveillut kovasti kaikesta kauniista ja ihanasta, mitä voin sitten joskus ostaa. Nykyään tuntuu ihanan vapauttavalta käydä kaupoissa ilman halua hankkia asioita itselleen.
Kilpeläinen kertoo myös huomanneensa, että heräteostoksesta saatu mielihyvä on ohimenevää.
– Muutaman kuukauden kuluttua tavara on yleensä muuttunut aika yhdentekeväksi.
Todellisen tarpeen sijaan shoppailemme usein saadaksemme hyvää oloa. Myös mainonta pyrkii luomaan meille uusia tarpeita, psykologisinkin keinoin.
Karsimisprosessissa ensimmäinen tehtävä onkin tunnistaa, onko jokin esine tärkeä tunteen vai tarpeen vuoksi, ammattijärjestäjä avaa. Historia, tunnearvo, rahallinen sijoitus, säästäväisyys, ekologisuus. Ne kaikki voivat saada jemmaamaan esinettä, jota ei käytä tai tarvitse.
Järjestelytyössä kenties työläintä onkin omien ajattelutapojen muuttaminen.
– Omakohtainen esimerkki on käsityötarvikekaappini, johon olin kerännyt vaikka mitä ihania materiaaleja harrastustani varten. Fakta kuitenkin on, etten olisi ehtinyt käyttää kaikkia niitä koko elinaikanani, joten luovuin suurimmasta osasta. Sen jälkeen olen saanut jopa enemmän aikaan.
Omista kokemuksista huolimatta asiakkailta saatu palaute on yllättänyt ammattijärjestäjän: hyvin moni on kokenut elämänlaatunsa kohentuneen.
– Eräs astmaatikko kertoi makuuhuoneen järjestelyn parantaneen jopa ilmanlaatua ja tätä kautta unen laatua.
Ylimääräiset tekstiilit ja tavarat tilassa keräävät pölyä, mutta myös vaikeuttavat siivoamista, jos imuroinnin tieltä pitää raivata ensin lattiapinnat avoimiksi.
– Parasta työssä on nähdä, kuinka asiakas oivaltaa, mistä järjestelyssä on kyse ja jatkaa alullepanemaani työtä itsenäisesti.
Lapsiperheen eteinen on monissa kodissa murheenkryyni, johon järjestystä ei tahdo löytyä millään. Olisiko ammattijärjestäjällä vinkkejä tähän?
Sanna Kilpeläinen myöntää, että paikka on ammattilaisellekin haastavimpia. Hänkin on kokeillut monenlaisia säilytysjärjestelmiä, mutta kaksi alle kouluikäistä lasta eivät ole ottaneet niitä omakseen.
– Nyt käytössä on askartelemani pahvilaatikko, johon he saavat heittää kaikki kamppeensa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä vaikuttaa tähän mennessä toimivimmalta.
Siltä se myös näyttää: naulakossa on useita tyhjiä koukkuja, eikä hattuhyllylle ole pakattu mitään ylimääräistä.
Eteiseen sijoitettavan tavaran määrä on myös rajoitettu.
– Meillä on sääntönä, että jokaisella saa olla eteisessä kerralla korkeintaan kaksi eritakkia tai haalaria ja kahdet kengät. Itse pyrin pitämään naulakossa vain yhtä, joka tilanteeseen sopivaa takkia.
Kuka?
Syntynyt 1991 Kangasalla, asunut Rovaniemeltä vuodesta 2012.
Toimii ammattijärjestäjänä nimellä Sanna Skye.
Opiskellut ammattijärjestäjäksi ja itsetuntemusohjaajaksi, alkuperäiseltä koulutukseltaan sähköasentaja.
Perheeseen kuuluvat aviomies, 6- ja 4-vuotiaat tyttäret ja koira.
Harrastaa käsitöitä ja tanssia.
Oho: vaatekaapissa vain 26 vaatetta sisältäen sukat ja alusvaatteet.