Kolmekymmentä vuotta sitten Riitta Julin sai käsivarrelleen kuopuksensa. Alusta asti äiti tiesi, että kaikki ei ollut hyviin. Ei, vaikka neuvolassa niin sanottiin. Lapsi vaati paljon hoivaa, syliä ja huomiota. Kommunikointi oli vaikeaa. Sitten Julinin käsiin osui Kyllikki Kerolan kirja Lauri, poikani Lauri.
–Itkin melkein koko ajan kuin luin kirjaa.