Pääkirjoitus

Alueel­lis­ta­mi­nen ohi

Maakunnista on kadonnut 2000-luvulla noin 15 000 valtion työpaikkaa. Muuttoliike ja kaupungistuminen selittävät ilmiötä vain osittain.

Suomen kieli kehittyy. Uusia sanoja syntyy, vanhoja katoaa. Kadonneiden joukossa ovat "hajasijoittaminen" ja "alueellistaminen", jotka olivat vielä äsken varsinkin poliitikkojen ahkerasti käyttämiä sanoja. Yksi ahkerimmista niiden käyttäjistä oli Paavo Lipposen (sd.) toinen hallitus, joka käynnisti valtion työpaikkojen siirtämisen pääkaupungista maakuntaan 2001. Tavoitteena oli 4 000–8 000 työpaikan siirto 2015 mennessä.

Toteutuiko tavoite? Kyllä ja ei. Valtio siirsi 4 200 työpaikkaa maakuntiin. Tosin sieltä lähti samaan aikaan 15 000 valtion työpaikkaa (Maaseudun Tulevaisuus 12.10.), joista pari tuhatta Lapista. Osa niistä – vähintään 6 000 – siirtyi pääkaupunkiseudulle, missä oli ennestään noin 100 000 valtion työpaikkaa. Muutoksen rajuutta kuvaa se, että valtion työpaikkojen määrä lähes puolittui maaseutumaisissa kunnissa. Työpaikat vähenivät myös taajaan asutuissa kunnissa ja maakuntien kaupungeissa, mutta eivät sentään yhtä paljon.

Ilmiötä on helppo selittää vuosikymmeniä jatkuneella muuttoliikkeellä ja kaupungistumiskehityksellä, mutta se ei ole koko totuus. Hallitukset ovat kiihdyttäneet valtion työpaikkojen pakenemista maakunnasta Helsingin seudulle päätöksillä, jotka ovat kurittaneet erityisesti maakuntien kakkos- ja kolmoskaupunkeja. Päättäjien vakioselitys siirroille on ollut valtiotalouden heikko tila ja velkaantumiskehitys, vaikka keskittämisen taloudelliset edut ovat jääneet usein toteen näyttämättä.

Alueellistaminen loppui viimeistään Jyrki Kataisen / Alexander Stubbin (kok.) hallituksen aikana. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen sanavarastoon alueellistaminen ei ole kuulunut edes juhlapuheissa. Se on tyytynyt noudattamaan pääkaupunkilaisvirkamiesten ja -lobbareiden keskittämisesityksiä.

Näin siitä huolimatta, että yhä voimassa olevan lain mukaan valtion on suurten organisaatiomuutosten yhteydessä selvitettävä yksikköjensä sijoittamismahdollisuudet pääkaupunkiseudulta muualle maahan. Sama laki määrää selvitettäväksi myös toimipisteiden lakkautuspäätösten vaikutukset.

Tätä lakia ei ole aina noudatettu. Hyvä esimerkki on useita organisaatiomuutoksia läpi käynyt Metsähallitus, jonka pääkonttori on ja pysyy selvityksittä Vantaalla, vaikka pääosa valtion metsistä, kuten myös pääkonttorin luontainen paikka on pohjoisessa. Asiaa ei muuksi muuttanut viime keväinen hyvityspäätös nimetä Metsähallituksen uuden tytäryhtiön, puukaupasta ja -korjuusta vastaavan Metsätalous Oy:n kotipaikaksi Rovaniemi.