Olin kyllästynyt opiskeluarjen jokaiseen osa-alueeseen.
Puupenkkiin, jota ei ollut tarkoitettu työtuoliksi, mutta jolla kykkien graduni syntyi. Luentosalien tunkkaiseen sisäilmaan ja niin täyteen ahdettuihin viikkoihin, että kalenterista loppui tila. Silloin, kun en naputellut esseitä, tuijotin aivottomia sitcom-sarjoja rapakon takaa.
Päätin vieroittaa itseni kesäloman ajaksi akateemisesta ajattelusta, sinivaloa hohkaavista näytöistä ja epäergonomisista työasennoista.