Seisoin rehtorin työpöydän ääressä, vihreäovisessa huoneessa. Menossa oli lukion toinen tai kolmas luokka ja jostain syystä olimme ajautuneet keskustelemaan tulevaisuudestani.

Olin mennyt mainitsemaan, että tahtoisin kirjastonhoitajaksi. Selitykset olivat yksinkertaisia: rakastan kirjoja ja lukemista, olen aina viihtynyt kirjastoissa – jo silloin 20–30 vuotta sitten, ennen kuin niistä on tietoisesti rakennettu olohuoneiden jatkeita.