Onko kyse työttömän nöyryytyksestä vai syrjäytymisen estämisestä? Riippuu siitä, keneltä kysytään. Helsingin yliopiston tutkijaryhmän äsken julkistama esitys mullistaisi toteutuessaan pitkäaikaistyöttömien aktivointitavan (LK/PS 9.2.). Työmarkkinatuki muuttuisi osallistumistueksi, jonka vastineeksi työttömän olisi tehtävä jotakin. Malli on lainattu Hollannista, mutta vastaavia on käytössä muissakin länsimaissa.
Käytännössä työtön sopisi tehtävistä sosiaalityöntekijän tai -ohjaajan kanssa. Työ voisi liittyä järjestöihin, se voisi olla omaisen hoitamista tai vaikka opiskelua kansalaisopistossa. Työtön voisi myös itse ehdottaa, mitä hän tekisi mieluiten. Samalla työtön jatkaisi oikean työn hakemista.
Malli ei pakottaisi ketään mihinkään, mutta siihen liittyisi keppi. Jos työtön ei noudattaisi osallistumissuunnitelmaa, hän menettäisi määräajaksi osallistumistuen, joka on 697 euroa. Se vaihtuisi toimeentulotuen perusosaan, 485,50 euroon.
Uudistuksen tavoitteena ei ole työttömän kyykyttäminen, vaan syrjäytymisen ehkäisy. Ideana on järjestää pitkään työttöminä olleille järkevää tekemistä, jotta he saisivat elämästään jälleen otteen.
Tutkijoiden laskelmien mukaan osallistumistuloa voisi saada 90 000 suomalaista. Luvusta voi päätellä, että syrjäytymisen uhka on todellinen ja suuri.
Esityksen vastaanottanut työministeri Jari Lindström (ps.) muistutti useampaan kertaan, ettei kyse ole ministeriön, vaan tutkijoiden esityksestä. Ministerin arkuus on ymmärrettävää, sillä kuntavaalit lähestyvät, eikä kukaan poliitikko halua leimautua työttömien kyykyttäjäksi. Hallituksen jatkotoimista kuultaneenkin vasta vaalien jälkeen.
Ajanpeluu ei poista itse ongelmaa, johon on pakko etsiä ratkaisukeinoja. Mahdollinen talouskasvu ei riitä sellaiseksi, koska se ei yleensä kosketa pitkäaikaistyötöntä. Syrjäytyminen aiheuttaa toivottomuutta ja katkeruutta, josta on vain lyhyt matka päihdeongelmiin, rikollisuuteen ja jopa yhteiskuntarauhan järkkymiseen.
Osallistumistuki tarjoaa populistipoliitikoille mainion ääntenkalastelukeinon. Puolipakolla tapahtuva työttömien aktivointi on helppo leimata ihmisarvoa alentavaksi risusavotaksi tai härskiksi pakkotyöksi. Paljon vaikeampaa on tarjota tilalle vaihtoehtoisia keinoja syrjäytymisen torjuntaan.
Osallistumistuki kuulostaa inhimilliseltä ja rakentavalta esitykseltä, jonka toimivuutta on syytä kokeilla. Lappi voisi olla sopiva koealue.