Petteri Holmaa inhottavat mielenosoitukset ja jyrkkä aktivismi (LK 17.6). Väärin vaikutettu!
Tiedätkö, että on hyvin jyrkkää kirjoittaa siitä, että kaduilla ei saisi istua. Kun ilmastokriisi ja luontokato on saatava pysähtymään, kaduilla istuminen ei ole jyrkkää. Jyrkkää olisi jättää toimimatta.
Olemme velkaa lapsillemme, että me aikuiset otamme vastuun ja toimimme. Valtaosa aktivisteista vaikuttaa jatkuvasti ja samanaikaisesti lukuisin eri tavoin: töissä, järjestöissä, harrastuksissa, yrittäjänä, kasvattajana, äänestäjänä, poliitikkonakin. Kansalaisaktivismi näkyy siis monella tasolla – ja mielenosoittaminen kuuluu oikeusvaltiossa jakamattomiin ihmisoikeuksiin.
Palvelee fossiilisesta maailmasta rikastuvien etua typistää demokratia äänestämiseen. Vaalien jälkeen unohtuu yhteinen etu. Talouskasvun musiikki hukuttaa alleen useimmat vaalilupaukset. Rahalla lobataan lyhytnäköistä politiikkaa.
Jos emme muuta nykymenoa, tulemme lapsinemme elämään alati epävakautuvassa maailmassa. Tieteellinen tieto näyttää, kuinka monella tasolla ekosysteemien romahdus on edessä. Ilmastokriisi on jo tappava. Iso osa planeettaa muuttuu elinkelvottomaksi.
Hupsis Petteri, taisit ylipäänsä unohtaa etuoikeutetun asemasi. Kirjoittaisitko nuo sanat, jos sydämessäsi ymmärtäisit, että ylhäältä alaspäin ruokit tekstilläsi nimenomaan dystopiaa, näköalattomuutta ja toivottomuutta?
Vain toiminta luo toivoa. Niinpä voit luottaa siihen, että mielenosoitusten ohessa käytämme laajasti eri tapoja vaikuttaa.
Olkoon sinusta tyhjänpäiväistä tai ”muotia”, emme vaikene, vaan vaadimme päättäjiltä elinkelpoista planeetta. Muutetaan rahoitusjärjestelmää, pienennetään tuotantoa ja vähennetään kulutusta.
Muutoksilla on kiire. Siitä huolesta kumpuaa tunne ja huuto. Tunteideni läpi koetan katsoa sinuakin empaattisesti, setämieheksi itsesi määritellyt herra vallan kahvassa. Mitä jätämme lapsillemme?