Europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki (kesk.) ihmetteli äsken Euroopan parlamentin kaksinaamaisuutta. EU vaatii jäsenmaita, kansalaisia ja yrityksiä leikkaamaan hiilidioksidipäästöjä, mutta itse EU syyllistyy täysin tarpeettomiin päästöihin.
Jäätteenmäki nosti tikun nokkaan sen, mikä on herättänyt keskustelua vuodesta toiseen. Euroopan parlamentti kokoontuu Brysselissä ja Strasbourgissa ja matkustaminen näiden kahden kaupungin välillä aiheuttaa kuukausittain noin 19 000 tonnin hiilidioksidipäästöt (HS 29.11.).
Parlamentin jäsenet, avustajat ja henkilökunta matkustavat 12 kertaa vuodessa Brysselistä Strasbourgiin täysistuntoon. Rekkaralliin kuluu eurooppalaisten veronmaksajien rahaa ainakin 180 miljoonaa euroa vuodessa.
Jäätteenmäki ei jää mielipiteineen yksin. Kaikki suomalaiset mepit haluaisivat lopettaa matkustamisen Brysselin ja Strasbourgin välillä. Samalla tavalla ajattelevat myös useimmat muiden EU-valtioiden parlamentaarikot.
Tutkimusten mukaan kolme neljäsosaa parlamentin jäsenistä haluaa lopettaa kahden kaupungin välillä matkustamisen.
Voi perustellusti kysyä, miksi EU ei tee niinkuin se itse opettaa. Euroopassa on tarkoitus kiristää ympäristönormeja ja vähentää hiilidioksidipäästöjä, mikä näkyy enemmän tai vähemmän jokaisen eurooppalaisen kukkarossa. Luulisi, että EU-parlamentti omalla käytöksellään näyttää esimerkkiä.
Euroopan unionin päätöksentekokyky ei ole ollut viime vuosina parasta mahdollista A-luokkaa, mutta globaalien ympäristösopimusten edistämisessä EU on ollut edelläkävijä. Jos maailman johtajat pystyvät sopimaan hiilidioksidipäästöjen reippaasta vähentämisestä, luulisi olevan helppo päättää, että EU-parlamentti kokoontuu vain yhdessä paikassa.
Parlamentin siirtäminen pois Strasbourgista edellyttäisi EU:n perussopimuksen muuttamista. Tähän ei EU:n jäsenmailla näytä olevan halua. Yksi EU:n jäsenmaa, Ranska, pystyy veto-oikeudellaan estämään järkevän päätöksen.
Jos EU:n parlamentti siirtyy yhteen kaupunkiin, ranskalaiset mielestä kaupungin pitää olla Strasbourg.
Kahden kaupungin välillä kulkeminen syö väistämättä EU:n uskottavuutta. EU ei elä niinkuin se itse opettaa. Erilaiset EU-skeptiset puolueet saavatkin oudosta käytännöstä käyttövoimaa. Tämä kävi ilmi, kun britit päättivät brexit-äänestyksessään lähteä unionista.