Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Äitini ja isäni muis­tol­le

Isäni Väinö kaatui talvisodan alkupäivinä 7.12.1939 Suomussalmella. Miten se vaikutti äitini Lyylin ja neljän alle 5-vuotiaan lapsen elämään? Äidistä tuli sotaleski ja yksinhuoltaja tavallaan jo 10.10.1939, jolloin isä astui ylimääräisiin kertausharjoituksiin Kuusamoon. Minusta, 2-vuotiaasta pojannassikasta tuli samalla sotaorpo.

Äidin isona apuna oli aluksi mummoni Elmiina. Pitkä evakkotaival suuntautui ensin länsirajalle Vojakkalaan. Vanhempieni koti sijaitsi rajan takana Sovakylässä. Ullavan pitäjään Parhialan kylään suunta vei seuraavaksi. Ensimmäiset muistikuvani piirtyvät mieleeni noilta ajoilta. Isää en osannut kaivata, äiti ei jaksanut puhua hänestä ja kysellä en osannut.

Seuraavaksi evakkoreittimme suuntautui Pelkosenniemen Kairalan kylään. Äiti vihittiin toiseen avioliittoon Lauri Keskitalon kanssa 13.7. 1942. Hän menehtyi sodassa saamiinsa vaivoihin 3.3.1945 ja päätyi Pelkosenniemen sankarihautausmaahan. Äiti tutustui Kairalassa kolmanteen aviomieheensä Akseli Jokelaan ja avioitui 1958.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi