Äiti, pi­täi­si­kö sinun joo­ga­ta?

Pikkupakkanen on kylmettänyt tanssikoulun lattiat, kun pitkinä pyhinä tanssijat ovat lomailleet. Voimia on keräillyt myös tanssikoulu Stagen omistaja Leea Hamari . Tai ei oikeastaan. Tanssioppilaiden joulutauolla nainen on suunnitellut tulevaisuutta ja pohtinut yrityksen kehittämistä. Tammikuun puolessa välissä tanssikoulu laajentaa toimintaansa ties kuinka monennen kerran.

- Mie olen ihan innoissani. Tämä on ollut minun pitkäaikainen haave ja nyt se toteutuu. Stagesta tulee myös joogakoulu, yrittäjä hihkuu innoissaan.

Tanssija uskoo vakaasti, että jooga kiinnostaa yhä useampia ja sen suosio tulee kasvamaan. Mutta miten Leea Hamari päätyi joogan tielle?

- Äiti on aina joogannut. Olen intuitiivisesti tiennyt, että menen itsekin sitä kohti. Nyt oli sen aika.

Taustalla ovat myös suuret myllerrykset elämässä sekä fyysiset tekijät, jotka laittoivat tanssijan pohtimaan tulevaisuutta. Parinkymmenen vuoden tanssiuran aikana keho on ottanut osumia; välilevynpullistumaa, hermovaurioita, kulumia ja repeämiä.

- Tanssissa kehon hallinta ja kehon huolto on tärkeää ja siinä voi käyttää muun muassa joogaan perustuvia menetelmiä. Joogan avulla pidennän tanssiuraani kehonhuoltamisen kannalta ja samalla pitkitän myös liikunnallista uraani. Intiassahan jopa satavuotiaat joogaavat, toivottavasti minäkin vielä sen ikäisenä, yrittäjä tuumii.

Taustalla soi rauhallinen musiikki. Buddha istuu tanssisalin peilin edessä. Muutama kynttilä tuo lisää tunnelmaa saliin. Leea asettautuu joogamatolleen ja hengittää rauhallisesti. Hän siirtyy puuasanaan eli hakee asennollaan vahvistusta oloonsa.

- Seison yhdellä jalalla ja visualisoinnin avulla kasvatan juuret jalasta maahan, löydän tasapainon. Keskittyessäni omaan kehoon, samalla mieli vahvistuu ja huteruus katoaa.

Tanssisali lämpenee. Hamari hengittää tiheämmin, mutta kasvot pysyvät vakaina. Hillityt kehon liikkeet ja hengityksen tahti sekoittuvat lähes hypnoottiseen musiikkiin. Asana vaihtuu seuraavaan. Taitaa olla perhonen.

Seuraavaksi vuorossa on niin sanottu asanoiden kuningas eli päälläseisonta. Siinä ihminen on täysin luonnottomassa asennossa väärinpäin, ylösalaisin.

- Moni kykenee tähän hallitusti vasta vuosien harjoittelun jälkeen, sillä se on fyysisesti hyvin vaativa. Ylösalaisin asennot saavat aikaan vakauden ja vahvuuden tunteen. Keho ja mieli ovat hyvin voimakkaasti yhteydessä toisiinsa.

Hamari kertoo, että joogan myötä hän on löytänyt itsestään sellaisia vahvuuksia, joiden olemassaolosta ei ollut mitään tietoa. Hamari on ollut yrittäjälle luontaisesti sellainen tsäp, tsäp -ihminen eli kaiken pitää tapahtua heti nyt. Ihminen, jolle kärsimättömyys on ollut pelkästään hyve.

Jooga on kuitenkin pakottanut tanssijaa rauhoittumaan. Siinä kun mikään ei edisty tai tapahdu hetkessä. Keho ei toimi halutulla tavalla, jos mieli ei ole valmis.

- On ollut pakko pysähtyä ja kuunnella itseään. Luottaa vaan, että kaikki tapahtuu aikanaan. Jooga on tietyllä tavalla ollut se kanava, joka on opettanut minua olemaan myös armollinen itseäni kohtaan. Varsinkin aluksi se oli haastavaa, Leea myöntää.

Esimerkiksi sydäntä avaavissa harjoituksissa voi helposti tulla itku, jos rinnassa puristaa itkemättömiä itkuja. Se on selkeä merkki mielen ja kehon yhteydestä. Tai se kun pinna tiukkenee ja mieli on kireä.

- Lapset näkevät, että en ole ihan itseni. He saattavat jopa vinkata, että äiti, pitäisikö sinun joogata. Kaipa he ovat huomanneet sen tuomat positiiviset vaikutukset, Hamari nauraa ja kertoo oman 5-vuotiaan Leon -pojankin omineen joogavaikutuksia.

Joulun alla poika sai sellaiset kunnon äksypotkuraivarit. Mikään ei auttanut, eikä poika saanut itkua loppumaan. Lopulta hän itkien istahti jooga-asentoon, piti sormiaan yhdessä polvien päällä ja hymisi kyynelten seassa ja lopulta rauhoittui.

- Kaipa poika oli omaksunut, että näin äitikin tekee, kun hermostuu.

Henkinen, mentaalinen matka itseensä ei ole helppoa kenellekään. Ei pikku-Leonille, eikä Leealle.

- Toivon, että saan kursseille sellaisia osallistujia, jotka ovat valmiita myös henkiselle matkalle. Joogassa ei ole kyse pelkästään liikuntatunnista, vaan antautumisesta itselleen. Kaikki asiat ja liikkeet tehdään omaan tahtiin, itseä kuunnellen, rauhallisesti, omia henkisiä ja fyysisiä rajoja etsien ja kunnioittaen. On jännä nähdä mihin tämä meitä vie, sillä olenhan itsekin vielä oppimatkalla, joogaohjaaja sanoo.

Niin. Elämä ei ole koskaan valmis, eikä ennalta-arvattavissa. Jokainen eteen asetettu kuoppa ja kynnys on läpi koluttava.

Hamari kulkee omaa polkuaan itseänsä kuunnellen.

- Hyvään huomiseen ei muuta tarvita.