Baar K 18. Sininen teksti koristaa lumipöytää, jota ympäröi kahdeksan samasta materiaalista veisteltyä baarijakkaraa. Ikärajasta huolimatta tarjolla ei ole alkoholia vaan mustaviinimarjalimonadia.
Aimo Jolanki rakensi lumibaarin omakotitalonsa terassille Syväsenvaaraan tyttärensä 18-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.
Jolangin taidonnäytteet eivät rajoitu kotipihaan. Hän on useiden Rovaniemen keskustaa koristavien lumisten ja jäisten rakennelmien taustavoima.
”Minä olen lumiri eli se, joka rakentaa lumesta. Niin kuin lääkäri tai suutari”, Jolanki hymähtää.
Lumirin tuorein projekti on Ounasvaaran ladun lumisauna, joka kohoaa talviuintipaikalle Jätkänkynttilän kupeeseen. Saunan on tarkoitus avautua ensi viikolla. Jolanki myös opasti opiskelijoita, jotka rakensivat jääaidat Lordinaukiolle joulukuusen ja luistelukentän ympärille.
”Tuntuu, että lumirakentamiselle olisi nostetta”, lumiri toteaa.
Häntä pyydettiin vastikään opettamaan lumirakentamista 17 syyrialaiselle, ja Koskipuistoon pitäisi muovata 80 erilaista lumiukkoa Suomen Ladun 80-vuotisjuhlan kunniaksi. Lumiukkourakkaan Jolanki aikoo haastaa mukaan kaupunkilaisia.
Myös lumisaunaan on jo sadellut tilauksia, vaikka sitä ei ole markkinoitu mitenkään.
Lumiri kuitenkin ihmettelee, miksi Rovaniemellä ei ymmärretä lumen ja lumirakentamisen mahdollisuuksia. Puhdas lumi voisi olla matkailukaupungille kova valttikortti.
”Lumi nähdään lähinnä kuluina, sillä lumikasoja pitää kuskata pois. Lunta viedään kaatopaikalle, mutta voisi miettiä, miten sitä voisi hyödyntää”, Jolanki toteaa.
”Puhdas lumi on iso juttu kiinalaiselle turistille, jonka kotiseudulla on paljon enemmän saasteita kuin täällä.”
Rovaniemelle voisi rakentaa vaikka lumipuiston, Jolanki ehdottaa. Napapiiriltä löytyy Lumiukkomaailma, mutta hänen mielestään myös keskustaan pitäisi saada lisää lumielementtejä.
Sellaisia kohosikin Jolangin toimesta Koskipuistoon Suomen Ladun viimetalvisessa Luonnon päivä -tapahtumassa. Lumiri taiturioi tutusta elementistä muun muassa padotun joen, jossa ui jäisiä lohia.
”Ydinkeskustassa ei ole juuri lumirakennelmia, vaikka siellähän ne turistit ovat. Melkein kaikki ovat meidän tekemiä.”
Lumirakennelmat voisivat viihdyttää turisteja myös matkalla rautatieasemalta keskustaan. Reitin varrella voisi istahtaa vaikkapa lumipenkille, Jolanki maalailee.
Kaikki alkoi vuosituhannen vaihteessa Kittilässä. Jolanki työskenteli opettajana ja rakensi opiskelijoiden kanssa lumikirkon kahtena vuonna. Kittilän silloinen kirkkoherra Kerttu Venäläinen vihki Jolangin kirkonrakentajaksi.
”Lumirin pitää olla moniosaaja. Pitää osata muotittaa, järjestää kuljetukset ja miettiä rakenteet”, konkari toteaa.
”Teen tätä harrastuspohjalta. Lähinnä olen tehnyt pieniä juttuja Lordinaukiolle sekä omalle ja mummolan pihalle.”
Kotipihaa koristavat joka vuosi erilaiset lumirakennelmat.
”Yhtenä vuonna tein kaloja, tai jotain ötököitä kai nämä ovat”, Jolanki esittelee valokuvasta.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Jolanki toivoo kaupungilta helpotusta lumirakentamiseen. Hommaan pitää nykyisin hakea lupa, mutta hänen mielestään kaupunki voisi osoittaa valmiiksi paikkoja, joihin rakennelmia saa tehdä. Lisäksi hän toivoo ennalta mietittyjä paikkoja, joista saisi nostaa jäätä.
Jolanki ehdottaa myös, että lumirakentamisesta tehtäisiin valinnainen opintokokonaisuus alueen oppilaitoksiin.
Konkari työskentelee Lapin koulutuskeskus REDU:ssa ulkoilureittien ja teknisen rakentamisen opettajana ja on ujuttanut opintoihin mukaan lumirakentamista.
”Olen saanut sitä mukaan vähän taistellen. Lumirakentaminen on hyvin pieni osa opetusta.”
Myös Lapin koulutuskeskuksen matkailualoilla ja Lapin ammattikorkeakoulussa lumirakentamista opetetaan nykyään osana muita opintokokonaisuuksia, Jolanki kertoo. Yliopistossa taiteiden tiedekunnan opiskelijat harjoittelevat jään veistämistä.
Käsillä tekeminen ja muotoilu viehättävät Jolankia, joka on työskennellyt ikänsä rakennusalalla muurarina, insinöörinä, yrittäjänä ja opettajana. Myös lumen muovaaminen on kiinnostanut aina.
Nuorempana hän muurasi paljon takkoja. Ne eivät olleet tavallisia suorakulmaisia laatikoita, vaan Jolanki haki niihin erilaisia muotoja. Kotoa löytyy yhä muurarin välineitä, jotka sopivat mainioisti myös lumen työstämiseen.
Lumikasassa Jolanki näkee muodon ennen kuin alkaa työstää sitä.
”Lumen muovaaminen on terapeuttista. Välillä tulee luomisen tarve”, hän sanoo.
”Mutta minä en ole taiteilija.”
Aimo Jolanki
Syntynyt 16.2.1956 Ylitorniolla.
Työskennellyt ikänsä rakennusalalla muun muassa muurarina, insinöörinä ja rakennusmestarina. Alan pienyrittäjänä 15 vuotta.
Opettajana Rovaniemen koulutuskuntayhtymässä vuodesta 1999. Opettanut lumirakentamista 2000-luvun alusta.
Perheeseen kuuluu avopuoliso ja kaksi tytärtä.
Harrastaa lentopalloa sekä järjestötoimintaa Ounasvaaran ladussa, Napapiirin hiihdossa ja Napapiirin Lionseissa. Laittaa joka talvi talviverkot veteen.
Ollut avustajana useissa Lapissa kuvatuissa elokuvissa.
Kotipihan koristajalle
Tamppaa lunta tiiviisti muottiin.
Muotiksi sopii saavi, josta on leikattu pohja pois. Laita saavi maahan ylösalaisin.
Muotin voi ottaa heti pois, mutta anna lumilohkareen kovettua vuorokauden ajan ennen muotoilua.
Rakennelmia voi muovata myös lumikasoista. Hahmottele tulevan rakennelman muotoa jo lunta kolatessa.
Veistämiseen sopivat tavalliset työkalut kuten käsisaha ja pitkäteräiset puukot.
Parasta on puuterilumi, kun sen tiivistää kunnolla muottiin ja antaa kovettua.
Jos pakkaat muottiin lunta, johon on muodostunut jääkuori, on lohkareen veistäminen hankalaa.