Nina Koskela , 23, on hetki sitten lopettanut soittoaikansa lääkärin kanssa. Vatsa-asukilla on kaikki hyvin.
Niin on ollut jo yhdeksättä kuukautta – hyvin. Kenties perimällä on osuutensa ainoastaan odotusajan alussa rajusta pahoinvoinnista kärsineen Koskelan jaksamisessa. Mainittavia vaikeuksia kun ei ole ollut hänen äidillään Lea Leinollakaan .
Äiti ja tytär ovat raskaana identtiseen aikaan. Se näkyy uskomattomalla tavalla: päivälleen sama laskettu aika, päivälleen sama ensimmäinen käynti neuvolassa, sama tilaa tarkkaileva terveydenhoitaja. Voiko näin tosiaan sattumalta käydä?
–Ei tämä suunniteltua ollut, naiset nauravat.
Tuleva lapsi on Leinolle viides, Koskelalle esikoinen. Ensireaktiota samanaikaisen odotuksen selvittyä he muistelevat hymyillen.
–Emme aluksi maininneet mieheni kanssa lapsille mitään. Yhtäkkiä se olikin sitten Nina, joka soitti ja kertoi tulevasta perheenlisäyksestä. Kyllä siinä hetken mietti uskaltaako sanoa, että sama juttu, Lea Leino virnistää.
Epäileväisyyteen oli syynä nimenomaan se, että kyseessä on oma tytär.
–Asian selvittyä ajatukseni oli heti, että pysyn taka-alalla – antaa Ninan nauttia tästä ajasta. En halunnut hänelle tulevan sellaista oloa, että huomio viedään ihan muualle.
–Mutta itse asiassa olen sitä tyytyväisempi, mitä enemmän niin käy, ylimääräistä hössöttämistä ja korostamista vierastava Koskela tunnustaa naurahtaen.
Edes herkässä tilassa olevat kehot hormonivaihteluineen eivät ole yllyttäneet eripuraisuuksiin. Pikemminkin päinvastoin, kaksikko pohtii.
–Aina ollaan oltu paljon tekemisissä, mutta nyt vielä selvästi enemmän. Lähes koko ajan kysellään yhtä ja toista, puolin sun toisin. Mietityttäviä asioita on itselläkin, viimeksi 16 vuotta sitten kohti vauva-arkea elänyt Leino toteaa.
Leino kokee edelliset raskaudet melko samanlaisina verrattuna nykyiseen. Väsymyksen hän on tosin huomannut iän myötä voimistuneen. Jännitys, jos sellaista on, vallitsee suojeluvaistottavan puolesta.
–Enemmän stressaa Ninaa, äiti huokaisee.
Koskelan ja Leinon mukaan ulkopuolisilta kuultu palaute on ollut iloisuuden ja ihmettelyn sävyttämää positiivisuutta.
Muita odottavia äiti-tytär-pareja he eivät tunne, eikä raskaana olevia ystäviä tai tuttaviakaan juuri ole. Se nostaa omasta perheestä löytyvän vertaistuen entistä korkeammalle.
–Monesti sanotaan, että lapsen tultua oman elämän eläminen jää. Minä en näe sitä niin. Mitä tässä voisi menettää? Leino miettii.
Tulevat äidit uskovat, että samaa polkua seurataan tulevaisuudessakin. Kilometrin säteellä asuminen mahdollistaa ulkoiluretkien ja ylipäätään yhdessä tekemisen helppouden.
–Aika pitkälti he varmasti kasvavat ja touhuavat toistensa ympäröiminä.
Entä vietetäänkö pienokaisten syntymäpäiviäkin jatkossa tuplajuhlina? Se jää nähtäväksi.