Huume- ja virkarikoksista syytetty Jari Aarnio myöntää käyttäneensä käteistä lähes 400 000 euron edestä vuodesta 2003 alkaen.
Syyttäjän mukaan Aarniot ovat nostaneet viime vuosina pankista vain 9 000 euroa käteistä. Kaiken muun käteisen on täytynyt tulla palkkatulojen ulkopuolelta.
Syyttäjät ovat esimerkiksi perheen pankkitietojen, luottokorttitietojen, kiinteistörekisterin ja rakennusvalvontaviranomaisilta saatujen tietojen perusteella päätyneet siihen, että Aarnion käytössä olisi ollut yli puoli miljoonaa euroa selittämätöntä käteistä. Rahoilla on syyttäjän mukaan hoidettu esimerkiksi talonrakennusta ja autokauppoja.
Syyttäjän mukaan käteisen on ollut pakko olla maakuopassa, tallelokerossa tai ulkomailla. Maakuopalla syyttäjä viittaa 65 000 euron käteiskätköön, joka löytyi Aarnion pihalta.
- Jossain sitä on säilytetty, syyttäjä Mikko Männikkö sanoi.
Aarnio suostui tänään kommentoimaan käteistä rahaa vain niukasti, mutta aikoo palata asiaan myöhemmin syksyllä henkilökohtaisen kuulemisen yhteydessä. Puolustus kuitenkin huomautti, että syyttäjän esittelemä rahankäyttö koskee suurilta osin aikaa ennen vuotta 2011, jolta ajalta Aarniota ei syytetä huumausainerikoksista.
Rakennusjärjestelyt monipolvisia
Varsinaista dialogia Aarnion käteisvarannoista syntyi oikeudessa lähinnä Aarnion talonrakennuksesta.
Syyttäjän mukaan rakennusjärjestelyjä olisi hoidettu runsaan 170 000 euron käteisvaroilla, joista 40 000 euroa puolustus kiistää. Aarnion mukaan monimutkaiset rakennusjärjestelyt säästivät rahaa. Lisäksi viranomaiset ovat arvioineet kustannukset valmiin talon kustannusten perusteella, vaikka talo on puolustuksen hankkiman todistuksen mukaan valmis vain 60-prosenttisesti.
Aarnion mukaan hänen rakennusprojektiinsa on käytetty tontilta kaadettua puutavaraa, mikä selittää rakennusmateriaalikuluja.
- Kaadettiin valtaosa tontin puista, ehkä 300 tukkia. Puutavaraa heitettiin läheiselle sahalle, ja siellä tukeista tehtiin rakennustavaraa, Aarnio sanoi.
Aarnion mukaan työvoimana on toiminut lähinnä lähistöltä rekrytoituja eläkeläisiä ja välillä talkoolaisia. Rekrytoinneista vastasi Aarnion mukaan rakennusmestari. Syyttäjä on käyttänyt työvoimakulujen laskelmiin esimerkiksi Aarnion olohuoneesta löytyneiden mappien sisältöä, jossa oli heidän mukaansa esimerkiksi käsin tehtyä kirjanpitoa työntekijöiden tuntimääristä.
Aarnion mukaan vaimo keräsi työmaalta kaikki mahdolliset tositteet riippumatta siitä, kuuluivatko ne Aarnioille vai ei.