Aa­mu­päi­vä asu­kas­tu­val­la: Ensin ruokaa, sitten muuta hyvää

Kaupungin asukastupa Kauppatorilla on maanantaiaamuna parhaimmillaan. Runsaslukuinen väkijoukko istuu pöydissä porisemassa niitä näitä, ja moni tulija saa iloisen tervehdyksen jo ennen kuin ehtii astua ovesta sisään.

Kaikille kaupunkilaisille avoin tupa aukeaa arkiaamuisin yhdeksältä. Päivän ensimmäinen askare on valmistautua aamupäivän ruokajakeluun.

Tupatyöntekijä Pasi Tarvainen kantaa sisään leipiä, jotka on lahjoittanut Vaasan leipämyymälä. Keittiön puolella kollega Aino Kulpakko johtaa lähikaupoista saadun hävikkiruoan jakelua. Harjaantunut silmä poimii aamun kuormasta kattauksen, jolla jako saadaan tehtyä mahdollisimman tasapuolisesti.

Maanantaina jakelu aloitetaan viiden tuotteen erissä. Tarjolla on lihapaketti, jugurtti, kerma, karjalanpiirakoita ja munkkeja. Lisäksi voi ottaa leipää ja joitakin kuivatuotteita niin kauan kuin niitä riittää.

Satsi toisensa perään lähtee tarvitsevan matkaan, ja jonon häntää kohden tarjonta tietystikin pienenee. Tasapuolisuus taataan vuoronumeroilla.

"Mitä! Minulla on numero kakkonen. Minulla ei ole koskaan ollut näin hyvä tuuri!" ounasrinteeläinen Juha Karppinen iloitsee.

Karppinen on Kauppatorin kupeessa sijaitsevan asukastuvan vakiokävijä. Alkuun houkuttimena toimi juurikin ruoka.

Mun juttu. Ounasrinteellä asuva Juha Karppinen viihtyy asukastuvalla. Elämään on sen myötä tullut myös uusia ystäviä ja uusia suunnitelmia.

Kuva: Anna-Reetta Kytölahti

"Ennen minulla oli jääkaapissa vain valo", Karppinen kertoo. Miehen elämäntarina on kolhuinen, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että valo ei pala vain jääkaapissa, vaan elämässä yleensäkin.

"Asukastupa pelasti minun elämäni", hän sanoo.

Karppista rasittaa alkoholismi, mutta ilon tuo se, että arkiaamuina mieli kutsuu hyppäämään bussiin ja lähtemään tuvalle.

"Se on hyvä, että täällä on ehdoton linjaus siinä, että päihtyneenä ei saa tulla."

Ensimmäinen tupakäynti jännitti, mutta Karppinen sai huomata, että on tervetullut omana itsenään. Nyt iloa tuo myös se, että jos käynneissä on tauko, moni tuvan asiakas ja työntekijä kertoo kaivanneensa häntä.

Myös tunne omasta tarpeellisuudesta on hyväksi.

"Jos en ole täällä, minulle tulee mieleen, että kuka niitä muita nyt viihdyttää, kun minä en ole juttuja kertomassa", sujuvasanainen Karppinen miettii.

Arkiaamujen ruoanjakelu on vain yksi osa asukastuvan toimintaa, muistuttaa tuvan esimies Maarit Alikoski . Se on kuitenkin tuvan suosituin työmuoto. Toiseksi suosituin on perjantaisin järjestettävä bingo.

Ruoanjakelu sopii Alikosken mukaan hyvin tuvalle, jonka tavoitteena on lisätä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Parhaimmillaan se voi toimia väylänä uusien ihmissuhteiden ja harrastusten pariin.

Toinen puoli on se, että koko ajan kasvava joukko ihmisiä tarvitsee lahjoitusruokaa elääkseen.

"Onhan se huomattu, että ajat muuttuu. Eivätkä ne näytä heikossa asemassa olevien ihmisten kohdalla muuttuvan ainakaan paremmiksi", Alikoski huokaa.

Rovaniemellä ruokajakelua tehdään monessa paikassa, ja Alikosken mukaan Rovaniemi erottuukin asiassa samankokoisten kaupunkien joukosta hyvin edukseen. Seuraava askel voisi olla lisätä yhteistyötä avun antajien kesken.

"Teemme samaa työtä melkeinpä toisistamme tietämättä. Voisi olla hyvä kokoontua sopivassa tilanteessa yhdessä miettimään, voisimmeko tehdä tässä tärkeässä asiassa jotain yhdessä", Alikoski pohtii.