Karkin ystävien tuntemat Aakkoset saivat viime viikolla 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi lisää kirjainvaihtoehtoja. Suomen ja ruotsin kielen kirjainten lisäksi uusista pusseista löytyy kirjaimia arabian, viron, venäjän ja inarinsaamen kielistä.
Kirjaimia tulee 29 lisää, mikä tarkoitti tehtaalle uuden valumuotin käyttöönottamista. Yhteismäärä nousee 60 kirjaimeen.
Kampanjalla halutaan vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntaan, lisätä ymmärrystä toisia ja muita kieliä kohtaan sekä viestiä monimuotoisuuden puolesta.
Makeiset ovat puhuttaneet ja ottaneet kantaa aikansa ilmiöihin aiemminkin.
Useat varmasti muistavat kohua herättäneet lakupiiput, jotka haluttiin kieltää, koska niiden uskottiin antavan lapsille positiivista kuvaa tupakoinnista. Tai suositut vaahtosuklaapallot, joiden nimi ja myöhemmin myös pakkaus päivitettiin tähän päivään, koska niiden ei haluttu syrjivän mitään ihmisryhmää.
On selvää, että aakkoskampanja on osa inklusiivista ajattelua, jossa käyttäjäkuntaa ei haluta rajata pelkästään suomenkielisiin kuluttajiin. Piileekö taustalla myös kysymyksiä mahdollisen mainehaitan estämisestä ja siitä, ettei makeisia nähtäisi vähemmistökieliä syrjiviksi?
Kielet ja kirjaimet on päätetty pitää sekaisin pusseissa. Jos yhdestä pussista olisi löytynyt vain yhden kielen kirjaimia, olisivatko tutuksi tulleiden kielten makeiset jääneet hyllyihin ja vieraampien kielten aakkoset myyneet enemmän? Vai toisinpäin?
Voisi kuvitella, että itärajalla täysin venäjänkielisillä kirjaimilla täytetyt namipussit olisivat tulevaisuudessa myyneet tehokkaammin kuin sekoituspussit.
Mitä seuraavaksi? Voisivatko meitä puhututtaa hedelmäiset viinikumit, jotka nimestään huolimatta eivät sisällä alkoholia? Tai ne liköörikonvehdit, joita ostaessasi joudut todistamaan ikäsi?
Nouseeko otsikoihin Geisha-suklaa, jonka nimi tarkoittaa sananmukaisesti taiteilijaa tai monitaitoista henkilöä? Väärien stereotypioiden ja uskomusten kautta se sekoitetaan toisinaan myös palvelijaan tai jopa prostituoituun naiseen?