A-, B- ja C-lii­gat mul­lis­tai­si­vat ko­ti­mai­sen huip­pu­kie­kon

Rovaniemen Kiekko ja Helsingin Jokerit pelaavat Mestiksessä. Jokerit ja RoKi ovat katsojalukujen perusteella Mestiksen kiinnostavimmat joukkueet.

Kuva: Iiro Kerkelä/arkisto

Jääkiekon kotimaisen pääsarjan Liigan taloutta pitkään tutkinut konsulttiyhtiö Ernst & Young ehdottaa tiistaina julkaisemassaan raportissa jättiuudistusta suomalaiseen huippujääkiekkoon.

Kuudentena vuonna peräkkäin Liigan taloutta käsittelevän raportin julkaissut EY kertoo 16 joukkueen Liigan olevan taloudellisen kantokyvyn äärirajoilla ja ehdottaa kolmitasoisen pääsarjan mallia.

EY Suomen taloushallinnon neuvontapalvelujen johtaja Janne Aalto haluaa katsoa sarja-asiaa puhtaalta pöydältä ja avauksen toimivan keskustelun herättäjänä. Jo nyt nykyisen Liigan sisällä joukkueita on "useissa kerroksissa", vaikka ne samaa sarjaa pelaavatkin.

– Viisi suurinta liigaseuraa ovat yli puolet koko Liigan liikevaihdosta. Taloudellisesti katsottuna liigaseurat eivät ole yhteinen potti vaan on suuret ammattilaisseurat ja pienet ammattilaisseurat. Lisäksi on Mestiksen kilpaurheilujoukkueet, Aalto kertoo STT:lle.

Uudessa sarjamallissa mukana olisivat nykyiset liigaseurat ja toiseksi korkeimman sarjatason Mestiksen elinvoimaisimmat seurat, joista etenkin Jokerit olisi tärkeää saada takaisin Liigaan.

Aalto muistuttaa, että pelkkä nykyisen Liigan joukkuemäärän pienentäminen voisi johtaa taloudellisesti yhteenlasketun tuoton pienentymiseen eikä sillä ratkaista kannattavuusongelmaa. Kiinnostavuus ja kannattavuus voisivat parantua uudessa A-, B- ja C-liigoihin jaetussa mallissa, jossa joukkueiden vaihtuvuutta sarjatasojen välillä tapahtuisi jopa kesken kauden. Näin mielenkiinto säilyisi, ja panoksettomien pelien määrä vähenisi.

Suuret erot

Ehdotus on radikaali. Samaan aikaan kun julkisuudessa pyöritellään Liigan nykyisen joukkuemäärän olevan liian suuri, pitäisi uudessa mallissa esimerkiksi 24 joukkuetta olla Liigan sateenvarjon alla. Näin jokaisella sarjatasolla olisi kahdeksan joukkuetta.

Vilkaisu liigaseurojen talouslukuihin paljastaa karulla tavalla, millaiseksi erot 16 joukkueen sarjassa ovat revenneet.

– Liikevaihdon hajonta liigaseurojen välillä kasvoi kuluneella kaudella 19 miljoonasta eurosta noin 30 miljoonaan euroon. Se kertoo, miten suuria eroja seurojen sekä niiden taustayhtiöiden toiminnan laajuudessa on, Aalto avaa.

Radikaalia on myös se, että nousuja ja putoamisia tapahtuisi kesken kauden. B-tasolta voisi nousta syksyn pudotuspeleissä A-tasolle tai pudota kevääksi C-tasolle. A-tasolta voisi pudota B:hen ja C:stä nousta B:hen.

– Tarkoituksena olisi löytää taloudellisesti kestävä malli, jossa tuote itsessään olisi kiinnostava, ja toisaalta putoaminen sekä nouseminen tapahtuisivat urheilullisin perustein.

Kerrosvälit pienemmiksi

Liigan ja Mestiksen välinen kuilu on kasvanut tällä vuosituhannella, mutta Liigakaan ei ole kultakaivos. Viime kaudella liigaseurat tekivät tappiota yhteensä noin 11 miljoonaa euroa. Vain muutama seura teki plusmerkkisen tuloksen.

Putoaminen Liigasta voisi olla kuolinisku putoajalle, koska Mestiksen toimintaympäristö on taloudellisesti huomattavasti pienempi.

– Olisiko mahdollista, että sarjaportaita lisäämällä saisi pienennettyä eroja? Näin nouseminen ja putoaminen ei olisi niin raju asia taloudellisesti kuin se nykyisin on, Aalto pohdiskelee.

– Hissiliike olisi auki koko ajan molempiin suuntiin, ja taloudelliset erot tasojen välillä olisivat maltillisia. Kun liikettä tapahtuisi puolivuosittain, peleissä olisi jatkuvasti jännitystä ja toisaalta korpivaellus alemmalla tasolla ei olisi välttämättä enää vuosien projekti, vaan lyhimmillään puolikas kausi.

Aalto myöntää mallin vaativan vielä kehittämistä.

– Tämä malli voisi olla ratkaisu tasoittamaan sarjojen välisiä tasoeroja ja johtaa taloudellisesti kestävämpään tilanteeseen, jossa ottelutapahtumat olisivat viihdyttävämpiä ja jännittävämpiä.