Simon Pala-Puoti ja Kukan yrittäjä, simolainen Eila Korva on noudattanut yrittäjänä äitinsä antamia neuvoja: Koskaan ei saa katsoa taaksepäin, aina on katse suunnattava vain eteenpäin.
Tuon neuvon mielessä pitäminen on pelastanut monta elämän ja yrittämisen karikkoa.
- Neuvot olivat tarpeen varsinkin vuonna 1999, kun oli pahin lama. Se otti voimille, mutta silloinkin auttoi vain eteenpäin katsominen, Korva muistelee.
81-vuotias nainen on ollut eläessään vain pari vuotta vieraan palveluksessa. Lopun ajan hän on toiminut yrittäjänä Simossa.
- 17-vuotiaana oli pakko lähteä 30 kilometrin päähän savotalle keittäjäksi. Savottamiehille laitoin aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Siellä tapasin myös elämänkumppanini Heinon , Korva kertoo.
Vuonna 1958 Korvan perhe perusti oman puutyöverstaan, jossa pääasiallisena artikkelina oli kaljakorien valmistus.
Kolme vuotta myöhemmin aviomies lähti reissuhommiin ja se laittoi ajatukset uusiksi.
- Ostimme Asemakylältä matkustajakodin ja baarin, jonka yhteyteen perustimme Simon ensimmäisen K-kaupan. Sen myynti tuli aikanaan ajankohtaiseksi, joten sen yrityksen jälkeen perustin Eilan baarin, jota pidin reilun kymmenen vuotta, yrittäjä avaa minipuolista työhistoriaansa.
Baaria pitäessään Eila pohti ompelua myös yrittämisen kannalta, sillä ompelihan hän kaikille viidelle lapselleen vaatteetkin.
Vielä tänäänkin hän valmistaa asiakkailleen heidän toivomustensa mukaisesti verhot, liinat, tyynyliinat, sohvatyynyt ja jonkin verran myös lastenvaatteita.
- Vielä ei ole tarkoitustakaan jäädä eläkkeelle. Jos olisin kotona, kohtahan olisin muistihöperö, tai ainakin sellainen tulee itselläni mieleen, Eila nauraa.
Vuonna 1987 Eilan vanhin tyttö, Pirjo, tuli äitinsä avuksi yritykseen. Ajan kuluessa osa-aikaisesta työstä tuli pysyvää.
- Äiti työnantajana on ehkä erikoista, mutta vieläkin mahdutaan saman katon alle. Onhan sitä luonnollisesti silloin tällöin sanaharkkaakin, tosin ilman niitä ei olisi elämää, Pirjo nauraa.
Pala-Puodin ja Kukan asiakaskunta on kuitenkin pysynyt hyvänä.
- Kukkakauppa on muutoksen kourissa. Enää eivät purkki- tai leikkokukat käy kaupaksi entiseen malliin, sillä jopa huoltoasematkin myyvät jo kukkia. Sidontatyö on toki se, jonka varaan voi jonkin verran tulevaisuutta rakentaa, Pirjo laskee.
Äiti ja tytär toivovatkin, että kyläläiset ymmärtäisivät ja ajattelisivat, millaisia palveluita omalta kylältä on saatavana ja käyttäisivät niitä.
- Ennen Simossa oli paljon erikoisliikkeitä, mutta nyt lähes kaikki ovat lähteneet tai lopettaneet toiminnan. Erikoisliike ei selviä pienellä paikkakunnalla kuin vastaamalla asiakkaiden tarpeisiin ja katsomalla eteenpäin. Siinä se minun salaisuus, Eila pohtii.
Pitkän iän yrittämisen salaisuus on siis usko itseensä ja tulevaisuuteen, mutta Eila Korvalla on vielä yksi muukin neuvo, jonka hänen äitinsä aikanaan opetti:
- Äiti sanoi, että antaja pärjää aina. Siksi olen tehnyt lahjoituksia oman kunnan alueella muun muassa terveyskeskuksen vuodeosastolle, erilaisille yhdistyksille ja myös yksityisille henkilöille. Sitä neuvoa en aio unohtaa, Eila sanoo.