Emäntä ojentaa kätensä, katsoo vierasta sirkeästi suoraan silmiin ja tekee tunnustuksen.
– Voi kauhea! Olen aina pikkuisen pelännyt toimittajia. Kyselevät siitäkin, mitä syön aamupalaksi.
Pienessä pirtissä helähtää iloinen nauru.
Olemme Simojoen törmällä, Ranuan läntisellä reunalla, kapean hiekkatien loppupäässä. Kartta ja paikalliset tuntevat paikan Näverryksenä, muut tuskin ollenkaan.