Muhkuraisella koivulla on ympärysmittaa vähän yli neljä metriä. Sen rinnalla Tornion kaupungin puistomestari Henna Lauhikari näyttää pieneltä.
–Ilmeisesti tämä on Tornion kaupunkialueen vanhin puu. Ikäarviot vaihtelevat 120:stä 200 vuoteen, hän kertoo.
Pahkainen vanhus elelee Åströmin kartanon takana, Rantakadun ja laululavan puolella puistossa.
–En usko, että tämä on 150 vuotta vanhempi. Satavuotias koivu on jo vanha, pohtii erikoistutkija Risto Jalkanen Luonnonvarakeskuksen Rovaniemen yksiköstä.
Hän arvioi pyynnöstä jutussa esiintyviä puita kuvien ja mittatietojen perusteella.
–Lehtipuiden ikää on vaikeampi arvioida kuin havupuiden. Lapin vanhimmat puut ovat jääkauden jälkeen tulleet tunturikoivut, joissa on samat 8000–9000 vuotta vanhat aina uudistuneet geeniainekset.
–Yksittäisen puun iän määrityksessä varmin tapa on kairaaminen. Näytteestä lasketaan lustot.
Männyn kaarnarakenteesta voi päätellä puun ikää.
–Jos siinä on selviä 10 x 5 -senttisiä kokonaisia kilpiä syviä uria välissään, puu on yli 250 vuoden ikäinen, Jalkanen vinkkaa.
–Latvuston kaartuminen alaspäin ei välttämättä kerro siitä, että puu on vanha. Jokien ja vanhojen teiden varsilla puu voi kärsiä ravinne-epätasapainosta. Kasvuhäiriö aiheuttaa silloin latvakatoa, puulla ei ole eväitä rakentaa taivasta kohti kasvavaa latvaa.
Rungon paksuuskaan ei aina ole vanhuuden merkki.
–Kemijokivarren rehevillä mailla puut voivat kasvaa hyvinkin paksuiksi. Esimerkiksi Kemijärven pohjoispuolelta löytyi läpimitaltaan 80-senttinen mänty, jonka iäksi paljastui vain vajaat sata vuotta, erikoistutkija Risto Jalkanen kertoo.
Tervolassa Kemijoen rannalla pappilan takana elävä mänty on merkitty luonnonmuistomerkiksi retkikarttaankin. Arvion mukaan jopa 400-vuotias puu tunnetaan Seitamäntynä. Kemijoessa sen vastarannalla sijaitsee Seitasaari.
–Puu todellakin on vanha. Runko on vahvasti kilpikaarnamainen, juuri sellainen kuin 400-vuotiailla männyillä. Se muistuttaa Rovaniemellä sijaitsevaa ydinlahoista Lootin petäjää, jonka iäksi on määritelty 450 vuotta, Jalkanen sanoo.
–Tyven vaurioitusten päälle Tervolan mänty on kylestänyt aika paksun kerroksen uutta puuta. Koska uusimmat lustot vanhalla puulla ovat jo hyvin kapeat, vaurioittamisesta voi hyvinkin olla 150–200 vuotta.
Tervolan männyn latvus ei Jalkasen mukaan ole kovin elinvoimainen.
–Puu voi kyllä noilla eväillä elää pitkänkin aikaa, kunhan vain ei mentäisi rakentamaan viereen esimerkiksi juuristoa vahingoittavaa pyörätietä.
Komeita vanhoja mäntyjä kasvaa joen partaalla myös Keminmaan keskustassa Laurilassa. Paksuin niistä – ympärysmitta 270 senttimetriä – kohoaa Aila ja Antti Svanbergin tontilla.
–Ohikulkijat käyvät puuta halailemassa, Aila Svanberg kertoo.
Risto Jalkanen arvioi tämän lievästi kilpikaarnaisen puun iäksi yli 300 vuotta.
–Latvus on vielä kasvuisa ja oikein hyväkuntoinen, joten se viittaa nuorehkoon vanhukseen.
Lapin ja koko Suomen vanhin mänty löydettiin Urho kekkosen kansallispuistosta kymmenen vuotta sitten. Lähes 800-vuotiaan puun pituuskasvu on loppunut aikaa sitten. Sen läpimitta on vain noin puoli metriä.
–Sekään ei ole vanhin havupuu. Utsjoelta on löydetty yli tuhatvuotisia katajia, muistuttaa Jalkanen.
Jotkin vanhat tai muuten erikoiset puut on rauhoitettu luonnonmuistomerkkeinä. Tiedot ovat kuitenkin hajallaan ja osin vanhentuneita. Viime vuonna perustettu Suomen Luonnonmuistomerkkiseura Aihki ry pyrkii keräämään ja jakamaan tietoa.
–Suomessa arvellaan olevan noin 3500 rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä, joista suurin osa on puita. Liian monta hienoa kohdetta on kadonnut metsiin tai muuten vain unohdettu, Aihkin nettisivuilla sanotaan.
Aihki toivoo kunnilta, yhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä tietoja, tarinoita ja paikallishistoriaa, koska se on aloittanut "100 luonnonmuistomerkkiä Suomesta" -hankkeen. Sen pohjalta yhdistys aikoo julkaista kirjan.
Ohikulkijat voivat kernaasti halailla Keminmaan mäntyä ja muita puita.
Suomessa vietetään 21.–27. elokuuta valtakunnallista puunhalausviikkoa, jonka järjestävät Luonnonvarakeskus, Maa- ja kotitalousnaiset, Suomen 4H-liitto sekä Viherympäristöliitto.
Teemaviikon tarkoitus on kannustaa ihmisiä osoittamaan, että he arvostavat omaa lähiympäristöään.
Kaikkia puita ei ole kovin helppo halata. Risto Jalkasen mukaan Meri-Lapissa Kivaloilta löytyy valtava laakakuusi.
–Se on säteeltään kymmenmetrinen, kasvaa maanmyötäisesti. Sillä ei ole oikein edes kantoa. Näihin törmää siellä täällä rannikolla.
