2 000 vuotta sitten tuok­suim­me ka­ne­lil­ta, Na­po­leon suosi sit­ruk­sia – Kävimme Rans­kas­sa par­fyy­mi­kou­lus­sa kat­so­mas­sa, miten uusia tuok­su­ja luodaan

Versailles'ssa, Aurinkokuningas Ludvig XIV rakennuttaman mahtipontisen linnan läheisyydessä toimii kansainvälinen parfyymi-, kosmetiikka- ja elintarvikearomien korkeakoulu Isipca. Oppilaitos on alan arvostetuin ponnahduslauta työmarkkinoille.

Heti alkuun on romutettava mielikuvat luksuksentäyteisestä opiskelusta, jossa fiilistellään fiinisti.

– Näiden ammattien opiskelua ja työelämää voi verrata huippumuusikon karriääriin. Päivittäin on harjoiteltava, aina vain kehityttävä eikä koskaan pääse täydellisyyteen, painottaa johtaja Cécile Ecalle, 53.

Pääsyvaatimuksena on linjasta riippuen ylioppilastodistus tai jopa kolmen vuoden yliopisto- tai korkeakoulututkinto. Lisäksi on selvittävä asiantuntijaraadin haastattelusta.

Hakijoista vain 10–30 prosenttia läpäisee vaatimukset.

Motivaatio auttaa pärjäämään

Kosmetiikka- ja esimieslinjalla toista vuotta opiskeleva Manon Denis, 23, kertoo olleensa kiinnostunut kosmetiikasta pienestä pitäen.

– Kuitenkin alan monimuotoisuus on avautunut vasta opiskelun avulla, jos kokonaan vieläkään. Meille annettu teorian ja käytännön opin määrä on uskomattoman laaja. Lisäksi olin kahden kuukauden kurssilla L'Orealilla, jossa minut integroitiin ihovoideprojektiryhmään.

Kosmetiikassa on lukemattomia sektoreita, joissa tarvitaan hyvin erilaista tietotaitoa.

– Kuluttaja ei voi kuvitellakaan, kuinka vaikeaa ja työlästä on uuden maskaran, peitevoiteen tai huulipunan markkinoille saattaminen, selvittää kosmetiikka-alan opettaja Marie-Laure Ossayse, 44.

– Noilla kaikilla on omat ominaisuutensa, jotka vaativat erilaisia raaka-aineyhdistelmiä ja ratkaisuja. Lisäksi kaikilla on tarkat säädöksensä.

Hän pitää työtä erittäin haastavana, mutta samalla innovatiivisena.

– Oppilaat ovat todella motivoituneita, eikä täällä muuten pärjääkään.

Moderni ilme klassikkoparfyymille

Kampuksella opiskellaan lukemattomissa laboratorioissa, luokkahuoneissa ja vapaan opiskelun tiloissa. Luennot ovat opettajien ja opiskelijoiden jatkuvaa vuorovaikutusta.

– Parfyymin luominen vaatii valtavan määrän tietoa, logiikkaa, intuitiota ja ideoita. Yksi millilitra voi muuttaa kaiken, selvittää parfyymien kaavojen luomista opettava Hélène Fizet-Prévot, 45.

Hänellä on myös oma yritys Välimeren tuntumassa, hajuvesien mekassa Grassessa.

– Kehitän markkinarakotuotteita, jotka ovat tämän ajan hittejä. Ne ovat persoonallisia, tähdättyjä suppealle kuluttajakunnalle ja todella kalliita, Fizet-Prévot tunnustaa.

Oppilaille hän antaa jatkuvasti harjoitustöitä, jotta teoria ja käytäntö kohtaavat.

– Pyydän heitä luomaan määrätyn tyyppisiä hajuvesiä, vaikkapa kukkais- tai merellissävyisiä. Nyt työn alla on antaa modernia ilmettä Cotyn vuonna 1917 kehittämälle legendaariselle parfyymille, selvittää Fizet-Pévot.

Stéphane Proia, 22, on syventynyt kehittämään parfyymin kaavaa. Hänellä on takanaan kolmen vuoden kemian opinnot. Nyt hän on toista vuottaan Isipcassa, ja tähtäimessä on ura parfyymimäärittäjänä.

– Määrittelijän tehtävä on antaa "nenille" eli parfyymien luojille suuret linjat, miltä molekyylipohjalta uutta tuotetta rakennetaan, Proia tiivistää.

Määrittäjä on jatkuvassa yhteydessä myös asiakkaaseen.

– Aluksi analysoidaan asiakkaan briiffi, mikä ei ole todellakaan yksinkertaista. Sen pohjalta lähdetään rakentamaan tuoksun suuntaa. Siinä on huomioitava, mille markkinoille tuote on tähdätty, sen hetken suuntaukset, kuluttajien odotukset ja tietysti talouspuoli, Proia kertoo.

Sama aromi käyttäytyy eri elintarvikkeessa eri tavoin

Makujen ja tuoksujen maailmat ovat lähellä toisiaan. Myös elintarviketeollisuus vaatii jatkuvasti uusia koostumuksia, tuoksuja, makuja ja värejä.

Aromien luentosalissa keskustelu opettajan ja opiskelijoiden välillä käy vilkkaana.

– Ei ideasi toimi, tietää opettaja Isabelle Mirikelam.

Hänen mukaansa oppilaiden on vaikea ymmärtää, että vaikkapa jogurtiin tai teehen lisätyt aromit vaikuttavat toinen toisiinsa ja myös kokonaisuuteen.

– Ei ole helppo sisäistää monta sataa aromia, joiden ominaisuudet muuttuvat täysin eri tavalla leivonnaisessa tai mehussa, tuskailee Hortense Calot, 25.

Ennen Isipcaan tuloaan hän opiskeli kolme vuotta biologiaa.

– Kymmeniä kertoja päivässä olen nenä kiinni tuoksutestereissä. Perustuoksuja on hallittava vähintään 300. Ja kun sekoittaa kaksi tuoksua, ei tulekaan yhdistelmää vaan jotain aivan uutta. Rakastan tätä alaa, hän innostuu.

Calot'lla on opintojen päätyttyä jo työpaikka valmiina.

– Se on makujen luomista ja markkinointia suuryrityksessä, opiskelija kertoo.

Napoleonin eau de cologne ja tuoksu 2000 vuoden takaa

Isipcan yhteydessä on ainutlaatuinen osmoteekki eli tuoksujen kokoelma. Kylmäkaapeissa lepää visusti valolta suojattuna 4 000 erilaista parfyymiä. Ne ovat joko alkuperäisiä tai pilkulleen kaavan mukaan valmistettuja kopioita.

– Osmoteekki on tähdätty etenkin ammattilaisille ja opiskelijoille, jotta he voivat käytännössä tutustua valtaosaksi hävinneisiin, ainutlaatuisiin parfyymeihin, selvittää osmoteekin vastaava Anne-Cécile Pouant, 46.

Vuosittain hän pitää satakunta esitelmää.

– Eihän tuoksujen vivahteita voi täsmällisesti selittää. Vain haistelemalla ne avautuvat täysin.

Pienessä näyttelytilassa on satoja parfyymipulloja vuosikymmenten varrelta. Niistä monet ovat pieniä taideteoksia. Itse pyhättö, jossa aarteita säilytetään, on sen sijaan tylsä, kylmäkaappien täyttämä varasto.

Madame Pouant ottaa esille pieniä pulloja. Menneitten aikojen parfyymejä saa haistella paperisen testerin avulla.

1900-luvun alkupuolen hajuvedet ovat voimakkaita, täynnä tuntemattomia vivahteita.

Yksi tuoksu 1800-luvun alusta on erityisen kiinnostava.

– Tässä on Napoleonin Saint Helenan saarella käyttämä eau de cologne, jonka olemme kopioineen täsmällisen kaavan perusteella, kertoo Pouant.

Siinä tuntuu selvästi sitrushedelmien vivahteita.

Pouant haistattaa toistakin harvinaisuutta, joka tuoksuu jännittävältä. Se on peräisin ensimmäiseltä vuosisadalta.

– Täsmällinen resepti löytyi Plinius vanhemman (23–79) teksteistä. Tuolloin parfyymeihin käytettiin paljon yrttejä ja mausteita. Tunsitteko kanelin, Pouant puhelee.

Hedelmäisyys floppasi ensin

Valtaosa menneitten aikojen parfyymeistä olisi tänään joko kiellettyjä tai liian kalliita.

1800–1900-luvun vaihteessa raaka-aineiden hinnalla ei ollut väliä, sillä yläluokalla oli mittaamattomasti rahaa. Tuolloin runsaasti käytetty iiris ei enää kannattaisi taloudellisesti.

Myös maut vaihtelevat.

Paul Poiret lanseerasi vuonna 1914 hedelmäisen parfyymin Le Fruit Défendu, joka oli floppi. Samaa hajuvettä yritettiin markkinoille uudestaan 1948, mutta vieläkään se ei kelvannut.

Vasta 1990-luvulla lähes samalla reseptillä tehdyistä parfyymeistä tuli suurmenestyksiä. Niistä ensimmäinen oli Thierry Muglerin Angel.