Pieni poika varttui kaupan lähellä entisessä Jugoslaviassa. Aina kun hän näki naapuruston vanhoja ihmisiä painavien ostoskassien kanssa, poika tarjoutui auttamaan.
–Minä voin kyllä kantaa, hän sanoi.
Poika alettiin tuntea naapurustossa Kultaisena poikana. Kaikki tiesivät, kenestä oli kyse. Pikku-Zlatanin muistavat kyselevät yhä, onko tämä vielä samanlainen.
Kyllä on.