Kolumnit

Kolumni: Unohdinko olla nuori?

Pekka Aho

Suvianna Kaikkonen

Oi kesä! Se nuoruuden kulta-aika, jolloin rakastutaan palavasti, käydään naku-uinneilla ja juhlitaan yöt festareilla livemusiikin pauhatessa.

Nämä nuoruuden huuman värittämät muistot pysyvät ilonryppyinä suunpielissä ja lämpimänä tunteena rinnassa vuosikymmeniä. Tunnusmusiikkina taustalla soi Rauli Badding Somerjoen Paratiisi.

Tai sitten ei. Minun kesäni on ollut takapuoli hiessä työskentelemistä. Hikoiltu on niin täydessä avokonttorissa kuin mopin varressa epämääräisiä läikkiä hinkuttaen. Rypytkin alkavat muodostumaan suupielten sijasta kulmakarvojen väliin ja silmien alle.

Minun kesälomat muistuttavat ennemminkin perheellisen äidin lomaa. Lyhyiden vapaiden aikana tehdään suursiivous ja käydään vain kerran mökillä. Samalla koko loman ajan mietitään töihin paluuta, jossa odottaa lohduton loman aikana kasaantunut työvuori.

Unelmien festarikesä on ollut pelkkä haave jo vuosia.

Olisi helppoa syyttää tästä työnarkomaaniuteen kannustavaa yhteiskuntaa tai sukulaisten ”sellaista se aikuisuus on” -lausahduksia. Loppujen lopuksi syy taitaa löytyä peilistä.

Olen aina ollut se vähän liikaa järkeilevä nuori. Kesätöihin hakeminen on siis ollut aina itsestäänselvyys, jotta saan säästöjä asuntosäästötilille ja hätätilanteita varten.

Ja mitä kesäromansseihin tulee, niin ne ovat unohtuneet kokea täysin, kun päätin asettua nykyisen helluni käsipuoleen 16-vuotiaana.

Helposti miettii, että onkohan minulla mennyt nuoruus kokonaan ohi.

Festarit, naku-uinnit ja yön läpi valvomiset kuulostavat aivan tuntemattomalta ulottuvuudelta. Ja jos joskus pääsenkin niin hyvään tilanteeseen, että kesällä olisi mahdollisuus tehdä muutakin kuin töitä, niin mitä sitten tapahtuu? Räjähtävätköhän vuosien varrella patoutuneet festarihimot kerralla muuttaen minut edestakaisin säntäileväksi festarikliseisiin sonnistautuneeksi hölmöläiseksi?

Ken tietää, mutta nyt lasken päiviä kesätöiden loppumiseen etsien samalla töitä syksylle.

Kirjoittaja on opiskelija, joka on ehtinyt nauttimaan kesästä yhden mansikkarasiallisen verran.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    No, ei kannata surra. Olen viisikymppinen nuoruuteni elänyt sinkkuna ja juhlien.Nyt on hyvä elää rauhassa ja hötkyilemättä. Nuorena sitoutunet viisikymppiset tutut eroaa ja alkaa viihtyä terasseilla ja simerokeissa ja elää uutta nuoruuttaan tyylillä glitterit hehkuu ja korkkarit kattoon. Joten kolumnin kirjoittajakin ehtii vielä keski-iässä ottaa kaiken takaisin, kun lapset on saanut isoksi.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös