Taiteilija toi näyttelyyn kahden viikon ulosteensa – Viron taide kuhisee hämmästyttäviä tempauksia, joista moniin voi nyt tutustua museoissa

Kun Viro itsenäistyi, kommunistikomento vaihtui cowboy-kapitalismiin. Kaoottinen aika tuotti hämmentävää taidetta ja nykytaiteesta alettiin puhua "purkkiin ulostamisena". Etelänaapurien taiteen yllättävä nykyisyys ja villi lähihistoria paljastuvat tämän talven museonäyttelyissä Helsingissä ja Tallinnassa. Ja me museovieraat näpsimme innokkaasti selfieitä.

Suomen ja Viron välinen laivaliikenne kiinnostaa taiteilija Karel Koplimetsiä. Oluttölkeistä rakennettu vene vuodelta 2017 on hänen tunnetuin teoksensa. Lisäksi Koplimets on valokuvannut laivojen kahta erilaista matkustajaryhmää, väsyneitä virolaisia työmiehiä ja bilettäviä suomalaisia.

Suomen ja Viron välinen laivaliikenne kiinnostaa taiteilija Karel Koplimetsiä. Oluttölkeistä rakennettu vene vuodelta 2017 on hänen tunnetuin teoksensa. Lisäksi Koplimets on valokuvannut laivojen kahta erilaista matkustajaryhmää, väsyneitä virolaisia työmiehiä ja bilettäviä suomalaisia.

Simopekka Virkkula

Jopas on vene! Sen ponttoonit on tehty viidestä tuhannesta oluttölkistä ja täytetty polyuretaanivaahdolla.

Tölkit ovat paljolti Sakua, A. Le Coqia ja muita suomalaisten Virosta raahaamia juomamerkkejä.

Nykytaiteenmuseo Kiasmassa Helsingissä väki asettuu taiteilija Karel Koplimetsin oluttölkkiveneen viereen ja painaa kännykän nappia.

Jos kuvakulman valitsee oikein, taustalle saa videon. Siitä näkyy, että vene on oikeasti seilannut Helsingistä Tallinnaan. Ja ostettu nyt takaisin, Kiasman kokoelmiin.

Kaksi rantaa, kaksi mainiota näyttelyä

Ollaan rehellisiä: someen singahtava selfie on tätä nykyä museokäynnin kohokohta.

Museon raahattu oluttölkkivene on mitä parhainta selfie-materiaalia. Se on hillitön ja hauska ja sillä on ajatuksia virittävä tarina.

Samaa sorttia – hätkäyttävää virolaista kuvataidetta – on nyt tarjolla Suomenlahden molemmilla rannoilla.

Jos Kiasman Meno–paluu -kokoelmanäyttelyssä syttyy kiinnostus, kannattaa jatkaa Tallinnaan, suomalaisten suosimaan taidemuseo Kumuun.

Sikäläinen näyttely Salaiset kansiot, 1990-luvun kortisto puhaltaa unohduksen pölyt villistä taiteesta, joka syntyi, kun koko yhteiskunta äkkiä käänsi suuntaa. Vanhat säännöt katosivat, eikä uusia ollut.

Oluttölkkivene on lastattu tulkinnoilla

Karel Koplimets (s.1986) rakensi omituisen aluksensa pari vuotta sitten Suomessa. Taiteilija vetosi ihmisiin muun muassa internetissä ja sai kerättyä röykkiöittään Viron-kävijöiden tyhjentämiä oluttölkkejä.

Puutavarasta ja tölkkivuoresta sikisi installaatio ja merimatkasta performanssi, joka kuvattiin.

Tulkitsemisen riemu jätettiin katsojalle.

Onko kyse suomalais-virolaisista suhteista ja virolaisen työmiehen symbolisesta kotimatkasta? Vai viittaus merireittiin, joka rautaesiripun vuosikymmeninä oli neuvostokansalaiselle pelkkä absurdi haave?

Tai ehkä kyse onkin vain oluesta. Sitä ostaessaan suomalaiset maksavat alkoholiveroa ja tukevat samalla virolaista taidetta.

Niin tai näin, selfieitä syntyy sarjatulella: räps, räps, räps.

Peltikatosta syntyi lentokone ja ajankuva

Uuden annoksen hämmennystä syöttää toinen nuori taiteilija, Flo Kasearu (s.1985).

Mitä pitäisi ajatella Kiasman lattialla lepäävästä hävittäjän muotoisesta lennokista, joka on irrotettu hänen oman kotitalonsa ruostuneesta kattopellistä?

Tulkitsijat aistivat kaikuja Itämeren alueen kiristyneestä turvallisuuspoliittisesta tilanteesta, Naton koneista Viron taivaalla ja Venäjän toistuvista ilmatilaloukkauksista.

Taiteilija itse on pohdiskellut tulevaisuuden lentolaitteita, jotka voi kenties parkkeerata omakotitalon katolle.

Tai kotimaansa vähäistä kokoa. Viro on sen verran pieni paikka, että välillä tekee mieli lentää tiehensä.

Kohutaiteilija sätki maailmanmaineeseen

Niin, Viro on pieni ja joidenkin mielestä jo tylsän tavallinen maa.

Toisin oli 1990-luvulla.

Kiasman kokoelmissa tuota järisyttävien murrosten vuosikymmentä edustaa Viron nykytaiteen supertähden Jaan Toomikin (s.1962) video Dancing Home (Tanssien kotiin).

Video on näennäisen yksinkertainen. Taiteilija Toomik on kuvattu laivan tyhjällä takakannella tanssimassa sätkivin liikkein. Pipopäinen mies yrittää säilyttää tasapainonsa ja pysyä laivan murisevan moottorin luomassa rytmissä.

Taidekriitikot ovat nähneet asetelmassa suurta symboliikkaa, muun muassa yleispätevän tulkinnan 1990-luvun itäeurooppalaisen ihmisen sopeutumispakosta.

Toomikista tuli kansainvälinen kuuluisuus jo samaisen vuosikymmenen loppupuolella. Nykyisin hän on Viron taideakatemian professori ja elokuvaohjaaja, jonka unenomainen teos Kolmen kuun maisema esitettiin syksyllä Yle Teemalla.

Monelle virolaiselle Toomik on kuitenkin aina vain purkisittuja, purkkiin ulostaja. Tai noh, viron kieleen vakiintunut termi on alatyylisempi kuin sievistelevä suomennos.

Palataan Toomikin myyttisiksi muuttuneisiin kakkapurkkeihin myöhemmin ja loikataan nyt Tallinnaan, Kadriorgin lumiseen puistoon.

Toomik odottaa sielläkin.

Ruosteiset sängyt presidentinlinnan naapurissa

Suomalaiset kulttuurituristit tietävät paikan – puistonkulman, joka jää Viron presidentinlinnan ja taidemuseo Kumun väliin.

Tänä talvena puisto on täynnä ruosteisia rautasänkyjä, jousipohjaisia neuvostohetekoita.

Kyse on Viron taidehistorian ensimmäisestä poliittisesta installaatiosta. Se syntyi vuonna 1993 – vain kadotakseen melkein saman tien.

Elettiin kuumeista aikaa, Viro oli jo itsenäistynyt ja juhli maan perustamisen 75-vuotismuistoa, mutta Venäjän komentoon siirtynyt puna-armeija viipyi yhä maassa.

Samalla, kun vieraiden sotajoukkojen lähtöä odoteltiin, taiteilija Jaan Toomik hieroi Keila-Joan ohjustukikohdassa kaupat 75:stä rähjäisestä hetekasta.

Ne hän levitti näyttelyksi Tallinnan Vapaudenaukiolle. "Muistuttamaan maasta poistuvien sotilaiden hengistä".

Kuukautta myöhemmin sängyt myytiin romuraudaksi. Taiteen museoimiseen ei tuohon aikaan ollut aikaa eikä rahaa.

Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin, installaatio on rakennettu uudestaan, vaikkei sänkyjä löytynytkään toivottua määrää – täyttä sataa.

Taidemuseo Kumun Salaiset kansiot, 1990-luvun kortisto -näyttelyn toinen kuraattori Eha Komissarov hykerteli Viron televisiossa sänkyteoksen uutta sijaintia.

– Kuvitelkaa, kaikki presidentin luo saapuvat diplomaatit ja valtiovieraat näkevät sängyt ja kysyvät että mitä ihmettä.

– Mikä tilaisuus aloittaa mainio tarina neuvostoarmeijasta, joka myi romppeensa ennen kuin häipyi ja taiteilijasta, joka loi hetkestä teoksen!

Alastomat taiteilijat rypevät veressä

Kumun viides kerros puhisee ja pärskyy huhtikuun puoliväliin saakka mainiona aikakoneena.

1990-luvun teknisesti rosoiseen taiteeseen, valokuviin, videoihin ja installaatioihin on syöpynyt ajan henki ja sen kritiikki: pelot, toiveet, ironiat, orastava feminismi, kovan kapitalismin kiroukset.

Taiteilijat sekoilevat gallerioissa alasti, näyttelyissä räjähtelee, liekit lyövät ja häränveri roiskuu.

Leuat loksahtavat, kun näkee kuvia Viron pankin tilaamista performansseista. Arvokkaat pukumiehet ovat mukana, kun munkinasuiset taitelijat järjestävät outoja rituaaleja tai polttavat palkkioksi saamansa setelit.

Kakkapurkit dokumentoivat talouskriisiä

Aikakauden tunnetuin teos on kuitenkin poissa. Ne Toomikin purkit, jotka vieläkin pöyristyttävät tosikkoja.

Vuonna 1992 Toomik toi näyttelyyn installaation nimeltä Projekt 16.5.1992 – 31.5.1992. Lattialle aseteltiin kahden viikon sanomalehtien etusivut ja niiden päälle lasipurkeissa taitelijan kunkin päivän ulosteet sekä tietoliuska, joka dokumentoi tarkkaan taiteilijan ravinnon.

Meteli toistui, kun Tarton taidemuseo vuonna 2012 toteutti teoksen uudestaan ja maksoi taiteilijalle oikeuksista 2000 euroa.

Kohu paisui, kun installaatiosta varastettiin yksi purkki ja Tarton poliisi sai asiakseen etsiä rikollisen. Vieläkin oudommaksi asia kääntyi, kun syylliseksi paljastui nuori kuvanveistäjä Jass Kaselaan. Muuten sama mies, jonka töitä oli nyt vuodenvaihteessa esillä Helsingin taidehallissa.

Toomik tuli tuhrineeksi nykytaiteen maineen Virossa, vaikka itse teos on lähes liikuttava. Se paljastaa, miten vähällä ravinnolla köyhä taiteilija joutui elämään.

Ostovoimaa ei ollut, eikä juuri ostettavaakaan. Elettiin viimeisiä rupla-aikoja ja myytävät tuotteet oli piilotettu odottamaan Viron oman rahan tuloa.

Meno–paluu, nykytaidetta Itämeren alueelta. Kokoelmanäyttely nykytaiteenmuseo Kiasmassa Helsingissä 24.3. asti. Tarkemmat tiedot: kiasma.fi

Salaiset kansiot, 90-luvun kortisto -näyttely 14.4. asti taidemuseo Kumussa Tallinnassa. Museon suomenkieliset verkkosivut: kumu.ekm.ee/fi/


Kommentit (1)

  • ELite

    Taiteilija lienee ottanut mallia suomesta jossa vasemmistolaiset Jouko Turkan Jumalan Teatterin näyttelijät Oulussa vuonna 87 hilluivat lavalla alastomina ja sivelivät itsensä ulosteisiin, ja heittelivät katsojien päälle ihmispaskaa,kananmunia,jokurttia,paukkupommeja,ja pöllyyttelivät jauhesammuttimia.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös