Anssi Kela soitti lähes tyhjälle salille – Miten pohjalta noustaan takaisin suosioon?

Palasimme muusikko Anssi Kelan kanssa Nummelan harjulle, koska rokkarin ensimmäisestä keikasta samassa kylässä on kulunut jo 30 vuotta. Sinä aikana hän ehti olla sekä suosituin että pilkatuin artisti.

Joel Maisalmi
Anssi Kela soitti lähes tyhjälle salille – Miten pohjalta noustaan takaisin suosioon?

Muusikko Anssi Kela tunnustaa, ettei Nummelan harjulla ole sellaista paikkaa, josta voisi katsella nukkuvaa Nummelaa, kuten hän hittibiisissään laulaa. – Se on runollisesti ilmaistu. Oikeasti täältä näkyy vain puita.

Tuulia Rautio

Lumi narskuu vielä askeleen alla Nummelan harjun lenkkipolulla. Kevätaurinko lämmittää, mutta Anssi Kela työntää kädet syvälle mustien farkkujen taskuihin.

Päässä alkaa väistämättä soida Nummela-biisi: Mun täytyy kävellä näin, mun täytyy kävellä näin, kun jotain herää sisälläin.

- Laulun kävely on juuri tällaista muistelua. Pitää välillä kulkea vanhoja polkuja, että muistaa, miten tähän on tultu. Täytyy kävellä näin, muusikko selittää.

En ole ainoa, joka on joskus ehdottanut Kelalle haastattelua nukkuvan Nummelan yllä. Etenkin 16 vuotta sitten haastattelupyyntöjä sateli, mutta sitten kaikki loppui. Ketään ei enää kiinnostanut.

- Olin pudonnut kuulematta paskaa -laariin, Kela sanoo ja naurahtaa päälle.

Nyt on jo helppo hymyillä, kun laarista on noustu ylös. Uusi nousu ei silti tapahtunut ihan helposti. Kävellään siis vähän pidemmälle. Alkuun asti.

Nummela-leima otsasssa

Muusikon uran alku löytyy 30 vuoden takaa, saman harjun alapuolelta Nummelan seurakuntatalolta.

14-vuotias Anssi asui tuolloin Vihdissä, jonne hän oli muuttanut 12-vuotiaana Kauniaisista. Hän ei siis ole Nummelan kasvatti.

– Se Nummela-leima pysyy otsassani varmasti aina, vaikka asuin siellä vain vuodesta 1995 vuoteen 2003, muusikko tuumii.

Nummela -biisissäkin ollaan itse asiassa ensin Kauniaisissa, sitten Vihdissä ja vasta sitten Nummelassa.

Vihdissä Isis-meininkiä

Kokomustasta lookistaan nykyisin tunnettu Kela ei ollut mikään nuori kapinallinen, ei ainakaan termin yleisessä merkityksessä. Hän oli seurakuntanuori.

– Vihdin seurakunta oli niin sanottu viidesläinen yhteisö, joka kumpuaa Kauniaisista ja Suomen Raamattuopistosta. Se edusti aika jyrkkää vastakkainasettelua. Myös oma maailmankuvani oli hyvin mustavalkoinen ja ehdoton. Kaikki toisella tavalla ajattelevat joutuivat helvettiin – eli aika Isis-pohjalta mentiin.

Hänen vanhempansa olivat tiiviisti mukana seurakunnan toiminnassa. Äiti oli jopa seurakunnan kanttori.

Äidin työn kautta Kelan bändi, jossa myös hänen veljensä soitti, pääsi treenaamaan ja myös esiintymään seurakuntatalolle.

– Hädin tuskin osattiin pari biisiä, ja heti vaan keikalle, Kela nauraa.

Poikien Yhdeksäs hetki -bändin laulajana oli alkuun kolmekymppinen seurakunnan nuoriso-ohjaaja, jonka kontakteilla keikkoja riitti eri seurakuntasaleissa.

30 vuotta Kelaa -konsertti Helsingin jäähallissa nyt toukokuussa ei siis ole tuulesta temmattu. Niin kauan 44-vuotias muusikko on jo keikkaillut.

Mikko Kuustonen vieraana

Se ihka ensimmäinen konsertti on piirtynyt tarkkaan Kelan mieleen. Hän pystyy yhä asettelemaan jalkansa Nummelan seurakuntasalin alttarilla niille lattialaatoille, joiden päällä seisten hän soitti bassoaan.

– Muusikkojen sanastossa lavaa kutsutaan alttariksi. Aika hauskaa siis, että kaikki alkoi oikealta alttarilta.

Bändi esitti keikalla neljä kappaletta, joista kaksi tuli laulamaan itse Mikko Kuustonen. Tähtivierailija saatiin mukaan, koska Anssin isä Juha Kela oli soittanut koskettimia Kuustosen Pro Fide -gospelbändissä.

– Se oli Kuustosen kädenojennus. Hän auttoi meitä myöhemminkin, kun voitimme Pekka ja Susi -bändin kanssa rockin SM-kisat. Kuustoselta kyselimme silloin neuvoa sopimusasioihin.

Pro Fiden keikat olivat Kauniaisissa olleet aina suuri tapahtuma. Anssi-poika oli seurannut silmä tarkkana paitsi esiintymistä myös roudaamista. Miten piuhat käärittiin ja kaapit kannettiin.

Isän saappaisiin

Nummelan seurakuntatalon keikka vuonna 1986 vahvisti sen, minkä Kela oli tiennyt jo pienenä. Hän halusi muusikoksi, isän kaltaiseksi.

Anssin isä oli kuollut äkillisesti auto-onnettomuudessa vain vuotta ennen ensimmäistä keikkaa.

– Sinä päivänä, kun faija kuoli, vannoin nuoren pojan juhlallisuudella valan, että jos joskus jossain muodossa kohtaamme uudestaan, niin minäkin osaan soittaa. Voidaan sitten soittaa yhdessä. Päätös tuli siinä lukittua.

Kela kulki varmimmaksi vakuudeksi pitkään isän korkeakorkoisissa buutseissa. Isänsä saappaissa.

Laulajaksi vahingossa

Kun nuoriso-ohjaaja jäi poikien bändistä pois, Kela suostui laulajaksi. Hän lupasi laulaa sen aikaa, kunnes uusi löytyisi tilalle.

– Oikeasti olisin halunnut vain soittaa bassoa. Nykyisin alan jo pitää itseäni laulajana, mutta kyllä siinä muutama kymmenen vuotta meni.

Ensimmäinen Kelan kirjoittama kappale oli nimeltään Väärällä tiellä.

– Se oli perus gospelbiisi, missä ollaan ensin väärällä tiellä, tehdään henkilökohtainen ratkaisu ja siirrytään voittajien jengiin. Sellaisia ne kaikki biisit olivat, Kela tuhahtaa.

Miksi pyyhkiä pois?

Seurakuntatausta ei missään nimessä kaduta Kelaa. Se oli turvattua ja myös hauskaa aikaa.

– En ole koskaan harrastanut stalinistista historian kirjoitusta. Miksi pyyhkisin lukuja elämästäni pois? Ne ovat kaikki olennaisia osia koko kuvaa.

Kela ei koskaan kokenut myöskään mitään voimakasta uskoontuloa. Hän käyttää musiikkitermiä crossfading (tekniikka, jolla vaihdetaan äänestä toiseen), jolla hän kuvaa niin seurakuntanuoriin liittymistä kuin sieltä pois liukumista.

Nykyisin Kela kutsuu itseään agnostikoksi eli hän ei usko jumalan olemassaoloon, koska sitä ei voi todistaa, mutta ei samasta syystä myöskään kiellä sitä.

Ketään ei kiinnostanut

Bändi muuttui jäsentensä mukana. Jossain kohtaa nuoret miehet huomasivat, etteivät he enää tehneetkään gospelmusiikkia.

Seurakuntakeikat alkoivat tuntua teksteille väärältä paikalta. Syntyi yhtye Pekka ja Susi.

Ensimmäiset isot onnistumiset seurasivat pian perästä. Rockin SM-kisojen voitto vuonna 1993 toi levytyssopimuksen ja hetken suosion.

Aika pian Kela sai kuitenkin ensimmäistä kertaa kokea, miltä tuntuu, kun ketään ei kiinnosta.

– Jyväskylän Messukeskuksen vappukeikan pääesiintyjänä oli J. Karjalainen. Me soitimme ensimmäisenä yhtyeenä. Muistan vieläkin sen näyn: täysin tyhjä valtava messuhalli. Keikan loppuun mennessä paikalle oli tullut ehkä kymmenen ihmistä. Siinä mielessä se legendaarinen Tampereen-keikka oli yleisömenestys, Kela nauraa.

Tampereen-keikalla hän tarkoittaa Aukio-albumin (2009) jälkeistä pohjakosketusta, kun keikalle Apolloon tuli vain 30 ihmistä.

Ei hypätä vielä kuitenkaan siihen kuoppaan. Ensin pitää nousta suosion harjalle.

Biisi omasta elämästä

Pekka ja Susi hajosi ilman suurta draamaa vuonna 1999.

– En itse tajunnut tuohon aikaan radiossa soivista kotimaisista kappaleista mitään. Tekstit olivat niin symbolisia, että korkeintaan hoksasin niiden olevan suomea.

Kela toivoi, että joku tekisi sellaisia biisejä, joita hänkin ymmärtäisi. Ja sitten syttyi se isoja aikaan saava ajatus: Hei, voisiko se joku olla hän itse?

– Ajattelin alun perin kirjoittaneeni Nummela-biisin suoraan pöytälaatikkoon. Mietin, että eihän siihen pysty kukaan samaistumaan: kolmekymppinen tyyppi tilittää elämänsä vaiheita hyvin yksityiskohtaisesti. Sain huomata, että kun kirjoittaa tosi yksityistä, se onkin samalla hyvin yleistä.

Nummela -albumi ylitti kaikki odotukset. Levy-yhtiö oli sanonut olevansa tyytyväinen 5 000–6 000 albumin myyntiin. Nummela myi 160 000.

Se on 2000-luvun myydyin levy, jos ei lasketa ensimmäistä Vain elämää -kokoelmaa.

– Suomi on täynnä nummeloita, Kela sanoo ja heilauttaa kättään parkkipaikalla tasakattoisen liikerakennuksen vieressä.

”Ainoa, mitä kadun”

Palaamme harjulle, sinne suosion huipulle. Kela teki sen klassisen virheen, että hän piti yleisöä itsestään selvänä.

– Se on ainoa asia, mitä urallani kadun. Eivät ne keikat huonoja olleet, mutta en osannut luoda kontaktia yleisöön.

Porukka kävi keikalla kerran, muttei tullut enää toista kertaa. Vuosi vuodelta väki väheni.

Aukio -levy (2009) oli viimeinen niitti. Kela tiesi jo ennen sen julkaisua, ettei se tule myymään. Hän halusi silti viedä tarinankerronnan niin pitkälle kuin mahdollista. Aukio on kokonaan yhtä tarinaa, jossa biisit ovat vain sen lukuja.

– Olen tyytyväinen, että tein sen. Tuli ainakin kuljettua yksi käytävä päähän asti.

Sen käytävän viimeisen oven takana oli Tampereen-keikka, jolle tuli enää 30 ihmistä. Keikan jälkeen Kela mietti, onko tässä mitään järkeä. Haluaako hän tosiaan tehdä tätä?

Vastaus oli kyllä.

Hillitön Movember

Kela alkoi taistella musiikkiuransa takaisin keikka kerrallaan. Verkko alkoi värähdellä lupaavasti vuonna 2010–2011, kun Kelan tekemiset Youtubessa ja sosiaalisessa mediassa alkoivat kiinnostaa.

Yksi tärkeä tekijä oli vuoden 2011 Movember ja sen tiimellyksessä syntynyt viiksibattle Tommy Lindgrenin kanssa. Hervotonta Sykkivä eturauhanen -biisiä näytettiin Nelosen uutisissakin. Ihmisten käsitykset alkoivat muuttua.

– Media oli kiinnostunut, ja porukka puhui jo, että Kelahan on ihan hyvä tyyppi, vielä kun se osaisi tehdä musaa.

Anssi Kelan battlebiisi Sykkivä eturauhanen näytti Kelan humoristisen puolen:

Kaiken hyvän pöhinän jälkeen Levottoman tytön julkaisussa vuonna 2013 oli kovat panokset. Kela esitti sen ensimmäisen kerran suorassa tv-lähetyksessä UMK :n semifinaalissa.

Taksissa matkalla lähetykseen hän tajusi, että se voisi olla päivä, johon hänen uransa loppuu.

Levoton tyttö oli hyvin erilainen kuin hänen vanhat hittibiisinsä. Heittäisikö hän nyt uusilla jutuillaan vain ämpärillisen vettä kytevän kipinän päälle?

– Esitin biisin, menin takahuoneeseen ja avasin puhelimen. 15 minuutin päästä tiesin, että urani on pelastunut.

Some oli täynnä kehuja. Yksi kommentti nosti palan kurkkuun. Siinä luki yksinkertaisuudessaan: ”Tervetuloa takaisin, Anssi.”

30 vuotta Kelaa -konsertti Helsingin jäähallissa 6. toukokuuta.

Anssi Kela

Syntynyt 29. heinäkuuta 1972 Keravalla, missä hän ei tosin ole asunut päivääkään. Vanhemmat opiskelivat ja asuivat Anssin syntyessä Helsingissä.

Kela asuu kilpa-autoilija Sanna Pinolan ja parin yhteisen tyttären kanssa Helsingin Käpylässä. Kelalla on myös 15-vuotias tytär ensimmäisestä avioliitosta. Tytär asuu äitinsä kanssa Nummelassa.

Nuoruuden bändit olivat Yhdeksäs hetki sekä Pekka ja Susi, jonka kanssa hän voitti rockin SM-kisat vuonna 1993.

Kela on julkaissut soolourallaan kuusi albumia. Nummela (2001) oli ensimmäinen ja Nostalgiaa (2015) uusin.

Hän on kirjoittanut myös kaksi kirja, Kesä Kalevi Sorsan kanssa (2008) ja Matkamuistoja (2012)


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös