Uusi Rovaniemi

Toimittajalta: Vanhempi, millä jalalla astut sisään kotiovesta? Tuulikaappikokemus jättää jäljen

Toimittajalta: Vanhempi, millä jalalla astut sisään kotiovesta? Tuulikaappikokemus jättää jäljen

Kasvoin oikeastaan koko lapsuuteni ensimmäisessä huoneessa ulko-ovelta katsottuna. Siihen kuului, kun ovi kävi. Vieläkin muistin perukoilta nousee kertoja, kun pimeässä huoneessa odotti työreissulta palaavaa isää yrittäen sinnitellä hereillä ulko-oven avautumiseen asti. Todennäköisesti uni vei useimmiten voiton.

Silti niistä tilanteista on muutama muistikuva, kun valvominen onnistui ja riensin tuulikaappiin alta aikayksikön.

En voi väittää muistavani, millaisella tuulella isä oli väsyneenä illalla kotiin palatessa. Ehkä sen verran uskallan luottaa mieleeni, että jos kokemukset olisivat kauhean kielteisiä, ne tuskin olisivat jääneet mieleen tällä tavalla.

Omat, parinkymmenen vuoden takaiset muistikuvat leijuvat nyt jo utuisina mielen uumenissa. Arkiset tuulikaappikokemukset ovat kuitenkin juuri nyt monen koululaisen ja lapsen päivän merkittävimpiä hetkiä: Miten isä tai äiti tulee tänään töistä kotiin. Se ei jää huomaamatta.

Muutamia vuosia sitten julkaistussa väitöskirjassa Tuija Vasikkaniemi tutki tuulikaappikokemusten merkitystä lasten mielentiloihin.

Vasikkaniemen mukaan vanhemmilta on itsensä pettämistä, jos he ajattelevat etteivät lapset huomaa eleistä ja äänenpainoista jonkin olevan pielessä. Pahin skenaario on, jos lapselle ei selitetä ärtymyksen syytä ja hän ajattelee syyn johtuvan hänestä. Rehellisyys siitä, että töissä oli tyhmä päivä, tuskin tuhoaa lasta.

Aikuisille on kuluttavaa miettiä päivästä toiseen, millaisella tuulella tuittuileva esimies tänään onkaan töihin tullessaan. Kuinka pientä se onkaan verrattuna lapsen stressiin, kun hän miettii vanhemmistaan samaa asiaa tasaisin väliajoin omassa kodissaan. Se, että lapsi ei harmiaan suoraan ilmaise, ei tarkoita etteikö hän sitä kokisi.

Jokainen on varmasti paras mahdollinen vanhempi omien voimavarojensa rajoissa, joten sormella osoittaminen ja syyttely tuskin johtavat mihinkään. Nyt koulujen ja töiden alettua voi kuitenkin pohtia miten pahimman ärtymyksen saa nollattua ennen oven avausta ja millä jalalla vanhempana siitä astuu sisään. Se jättää jäljen myös odottajaan.

Iiro Kerkelä

iiro.kerkela@uusirovaniemi.fi


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös