Uusi Rovaniemi

Toimittajalta: Rakentajien sukupolvi lähti ja jätti meille perinnöksi palan isän- ja äidinmaata

PEKKA AHO
Toimittajalta: Rakentajien sukupolvi lähti ja jätti meille perinnöksi palan isän- ja äidinmaata
Leena Talvensaari

Kun ajattelen Suomen lippua, ajattelen vanhempiani.

Vanhempani asuivat koko työikänsä vuokra-asunnossa. He pääsivät toteuttamaan haaveensa omasta talosta ja omasta pihamaasta vasta eläkevuosina.

He ehtivät nauttia talostaan ja vapaudestaan runsaat kaksikymmentä vuotta. Nauttiminen tarkoitti ikäpolvelle tyypillisesti sitä, että koko ajan piti tehdä jotakin näkyvää omin käsin. Piti hoitaa pihaa, piti kasvattaa kukkia ja hyötykasveja, piti poimia marjoja, piti tehdä halkoja ja lumitöitä, piti kutoa mattoja ja kunnostaa vanhoja huonekaluja.

Tekemistä oli paljon, ja välillä vanhempani väsyivät varsinkin, kun ikävuosia vaivoineen tuli koko ajan lisää. Luulen, että he pystyivät silti antamaan arvoa sille, että saivat vihdoin elää omannäköistään elämää.

Kun vanhempani rakensivat talonsa, heille oli alusta saakka selvää, että pihalle pystytetään lipputanko. Vanhemmilleni oli arvokasta, että he saivat liputuspäivinä nostaa Suomen lipun salkoon omalla pihallaan.

Vanhempani tiesivät, ettei Suomen itsenäisyys ollut itsestäänselvyys, kuten ei ollut sekään, että he saivat katsella siniristilipun liehumista itse rakentamassaan talossa.

Isä oli ollut mukana jatkosodassa ja haavoittunut heinäkuussa 1944 Ihantalassa – juuri siellä, missä käytiin jatkosodan ratkaisevat suurtaistelut. Sota-aika evakkomatkoineen oli hyvin muistissa myös äidillä.

Yhteistä elämäänsä vanhempani alkoivat rakentaa tyhjästä kuten niin monet tuohon aikaan. He eivät päässeet elämässään helpolla, mutta pystyivät vuosikymmenten jälkeen toteuttamaan edes yhden suuren haaveensa.

Lopulta tulivat ne päivät, kun vanhempani eivät enää olleet nostamassa lippua salkoon. Tehtävä jäi meille jälkipolville. Ensin lippu nostettiin puolisalkoon isälle, muutaman vuoden kuluttua äidille.

Ne hetket olivat liikutuksen täyttämiä. Rakentajien sukupolvi oli lähtenyt ja jättänyt meille perinnöksi palan isän- ja äidinmaata.

Kun katselen Suomen lippua, tunnen pateettista kiitollisuutta. Se sallittakoon, kuten myös se, kuinka riehakkaasti lippu liehuu vaikkapa urheilukilpailujen katsomossa, kun Suomi menestyy. Suomen lippu on monenlaisten tunteiden lippu.

Toivotan Uusi Rovaniemi -lehden lukijoille tunteiden rikastamaa itsenäisyyspäivää.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös