Uusi Rovaniemi

Toimittajalta: Marjainen unelma – hillainnokkuus aiheutti päänpudistuksia

Jussi Leinonen
Toimittajalta: Marjainen unelma – hillainnokkuus aiheutti päänpudistuksia
Ellinoora Autti

Minulla on unelma. Siihen kuuluu suo, kumisaappaat ja Elli.

Olen kuullut useita tarinoita ikimuistoisista hetkistä hillaretkillä. Ne päättyvät yleensä sanoihin hiki, pakko ja traumat.

Tässä lukuisia syitä, miksi minun kannattaisi unohtaa nuo hölmöt haaveet.

Ensinnäkin hillassa on aina kuuma. Siellä pitää viettää koko päivä, niin että T-paidan rajat ovat varmasti riittävän punaiset.

Toiseksi sieltä saa uusia ystäviä, joiden nimet ovat sääski, paarma ja mäkäräinen. Enkä tarkoita sitä ampumahiihtäjää, vaikka niihinkin voi suolla kuulemma törmätä.

Kolmanneksi niitä ei ole. Hilloja nimittäin. Vaikka marja on kooltaan suhteellisen iso, niitä on niin harvakseltaan, että ämpärin täyttyminen on kirjaimellisesti loputon suo.

”En ole ikinä tehnyt niin hyvää mustikkapiirakkaa."

Hillaneitsyyteni on herättänyt kesän aikana ihmetystä. Ensinäkin siksi, että en ole hillassa ikinä käynyt, ja siksi, että sinne haluan mennä. Kun olen kysellyt hillakaveria, olen saanut vastaukseksi päänpudistuksia hieman säälivän katseen kera.

Pitää ottaa huomioon, että kuulijakuntani on koostunut pitkälti keski-ikäisistä lappilaisista, joilla traumatasot ovat korkeimmillaan. Heidät on lapsuudessa viety suolle ilman, että heidän halukkuuttaan on kysytty. Se oli pakko. Minua taas ei ole edes yritetty raahata jängälle.

Mistä yhtäkkinen hillainnokkuuteni kumpuaa? Syytän osittain kesätyötäni, jossa olen saanut jutella, kirjoittaa ja lukea marjoista.

Tehdessäni juttua marjojen tilanteesta, mansikanmyyjä sanoi, että nuoret ja keski-ikäiset käyvät marjassa tuskin ollenkaan. Kuitenkin torilla kiertäessäni jokainen vastaantulija kertoi hymyissä suin mustikkasuunnitelmistaan.

Myös minä eksyin viikonloppuna Ounasvaaran metsiin supermarja mielessäni. Parin tunnin jälkeen palasin kotiin ämpäri täynnä mustikoita, ja laitoin pullataikinan kohoamaan. En ole ikinä tehnyt niin hyvää mustikkapiirakkaa.

Vaikka hillasuo on varmasti mustikkametsää haastavampi, en aio luopua unelmastani. Ehkä ensi kesänä teenkin hillakakun.

Kirjoittaja on Lapin Kansan toimittaja.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös