Uusi Rovaniemi

Toimittajalta: Kyy iskee tunteisiin – Onko käärmeiden paljoudesta kertominen vain turhaa pelottelua?

Jouni Porsanger
Toimittajalta: Kyy iskee tunteisiin – Onko käärmeiden paljoudesta kertominen vain turhaa pelottelua?
Anni Happonen

Hyi kamala, lipsahti suustani, kun kohtasin kyyn ensimmäistä kertaa elämässäni viime viikolla.

Hiippailin kivikkoisella rinteellä huterin askelin kokeneen oppaan jalanjälkiä seuraten ja tarkkailin, näkyisikö maastossa auringossa paistattelevia kyykäärmeitä. Oppaani oli kohdannut tällä samaisella alueella toistakymmentä yksilöä.

Retken myötä aloin työstää tätä juttua. Jutussa kerron uudesta asuinalueesta, jonka lähimaastossa kyitä esiintyy poikkeuksellisen paljon.

Juttua tehdessäni yllätyin voimakkaista reaktioista: kyistä kertominen olisi kuulemma vain turhaa pelottelua. Mustat luikerot paljastuivat araksi aiheeksi.

En itsekään iloinnut vierailusta kyitä kuhisevassa metsässä. Video läjässä luikertelevista lieroista aiheutti väristyksiä ja vitsailin puolitosissani, tokko edes seuraavan päivää näen metsäreissun jälkeen.

On ihmeellistä, miten yksi laji voi saada aikaan niin voimakkaita tunteita.

Pelko ei ole täysin perusteetonta. Kyihin kannattaa suhtautua kunnioituksella, koska kyseessä on lähtökohtaisesti myrkyllinen käärme.

Toisaalta kyyn purema on aiheuttanut ihmisen kuoleman Suomessa viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten. Tilastojen valossa esimerkiksi hevonen on kyytä vaarallisempi eläin.

Tunnin kestäneen metsäretken aikana tiellemme osui kaksi kyytä. Mielikuvani kivikossa vaanivasta myrkkykäärmeestä osoittautui lopulta karmivammaksi kuin elävä tapaus. Kun kohtaaminen tapahtui rauhallisessa tilanteessa ja tietoisesti, auringossa köllöttävä kyy oli jopa kiehtova näky.

Osaa ihmisistä kyyt inhottavat kuitenkin niin paljon, että niitä päädytään tappamaan ilman perusteltua syytä. Lapion heilauttaminen on ymmärrettävä reaktio, mikäli pihapiirissä on pieniä lapsia tai kotieläimiä, jotka eivät osaa varoa käärmettä.

Pelkän huonon maineen takia kyitä ei tulisi tappaa.

Kannattaa myös pohtia, onko kyiden hävittäminen oikeutettua, jos viemme itse niiltä elintilaa rakentamalla tontteja alueelle, jossa on kyille otollisia pesintäpaikkoja. Tosiasia on, että luonnonläheisyydessä asumiseen kuuluu myös luonnossa elävien olentojen kohtaaminen, oli laji toivottu tai ei.

Jutun tarkoituksena ei ole pelotella käärmeillä, vaan tuoda asia alueelta tontin hankkivien tietoisuuteen. Tarpeeton tunteilu suuntaan tai toiseen ei suojele asukkaita eikä kyitä.

Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös