Uusi Rovaniemi

Toimittajalta: Kohtuukäyttäjäksi vai täyspimentoon?

Jussi Leinonen

Veera Vasara

Kun puolisoni älypuhelin meni eräs kaunis päivä säpäleiksi, hän kaivoi esiin viime kesänä mökiltä löytämänsä nokialaisen ja sai vieläpä sim-korttinsa asennettua onnistuneesti sen uumeniin. Väliaikaiseksi tarkoitettu ratkaisu on kestänyt jo kuukausia: mies on jäänyt koukkuun elämään ilman älypuhelinta. Aikaa on kuulemma vapautunut muuhun. Ja siltä se vaikuttaa myös ulkopuolisen silmin.

Varovaisesti haaveilen samasta, mutta huomaan epäröiväni, kuinka se todellisuudessa onnistuisi. Miehen pudotusta on pehmentänyt se, että tarvittaessa hän on voinut lainata minun puhelimestani löytyviä navigaattoria, pysäköintisovellusta, tai pikaviestiohjelmaa, jolla pidetään yhteyttä niin työ- kuin opiskeluasioista sekä perhepiirin kesken. Jos minäkin vaihtaisin kapulamalliin, joutuisimmeko täysin pimentoon?

Jatkuvasta puhelimella roikkumisesta on tullut aikamme vitsaus, jota vastaan moni jo kamppailee, vaihtelevalla menestyksellä. Erilaiset sosiaalisen median sovellukset on suunniteltu koukuttamaan ja siinä ne ovat myös onnistuneet, tavalla jota kukaan tuskin osasi ennustaa. Somen on nähty jopa uhkana demokratialle, ja osa Facebookin kehittäjistäkin on jo tuonut julki katumuksensa luomansa hirviön johdosta.

Mutta ei niin huonoa, ettei hyvääkin.

Seuraavalla aukeamalla voi lukea äidistä, joka löysi uudessa elämäntilanteessa kaipaamansa vertaisverkoston somen avustuksella. Samanhenkisen vanhempien löytäminen on johtanut syvällisiin oivalluksiin elämästä, äitiydestä ja ihmisenä olemisesta.

Hän kertoo myös rajaavansa ajan kotona lasten kanssa somevapaaksi vyöhykkeeksi elämässään. Tässäpä ajatus, johon voisin itsekin tarttua näin äitienpäivän kynnyksellä.

Helsingin Sanomissa oli torstaina juttu täysin ilman nettiä elävistä suomalaisista. Viime vuoden tiedon mukaan 16–90-vuotiaista suomalaisista, jotka asuvat omillaan, yhdeksän prosenttia ei ole koskaan käyttänyt nettiä. Siis lähes kymmenesosa.

Osuus kasvaa, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse: yli 75-vuotiaista puolet ei ole koskaan ollut netissä, ja 65–74-vuotiaistakin viidennes elää täysin netittä.

Jutun pääosassa oli omasta valinnastaan nettiummikoksi jättäytynyt 55-vuotias näyttelijä. Työelämästä hän selviytyi erityisjärjestelyin, muille sähköisesti jaettava informaatio tulostettiin hänelle.

Jutussa mainittiin, että vapaaehtoisesti ilman nettiä elävien vielä vähälukuinen joukko saattaa olla jopa kasvamaan päin.

Ajatus on näinä aikoina radikaali, mutta oudosti myös ymmärrettävä.

Kirjoittaja on Uusi Rovaniemi -lehden toimittaja.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös