Uusi Rovaniemi

Sukupolvet kohtaavat kokeellisissa tunnelmissa M.A. Nummisen ja Arttu Seppäsen runoshowssa

Anu Leppäharju
Sukupolvet kohtaavat kokeellisissa tunnelmissa M.A. Nummisen ja Arttu Seppäsen runoshowssa

Numminen ja Seppänen. Kahden sukupolven kohtaaminen yhdistää rockrunoutta ja musiikkia.

Leena Talvensaari

Kaksi sukupolvea kohtaavat omintakeisella tavalla ARTMAN-runoshowssa. Lavalla ovat M.A. Numminen ja Arttu Seppänen alias dj. This Charming Man.

M.A. Numminen ja Arttu Seppänen tutustuivat vuonna 2016 Jyväskylässä. Viime syksynä miehet tekivät kaksi loppuunmyytyä esiintymistä Seppäsen elektronisen koneiston säestäessä M.A:n lausuntaa ja laulua.

Seppänen käyttää muun muassa samplereita, syntetisaattoreita, levysoittimia ja trumpettia. Seppänen on kiertänyt dj:nä ympäri Suomea ja työskentelee myös journalistina.

MAN & Art -ohjelmassa M.A.Numminen esittää 2000-luvun rockrunouttaan. Tosin mukana on muutama vanha undergroundteksti 1960-luvun lopulta muistuttamassa siitä, että rankkaa tekstittelyä on harrastettu aikaisemminkin.

Yksi kansainvälistäkin menestystä saavuttanut rockruno on Dägä Dägä, jota Numminen on vuosikymmeniä esittänyt myös ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi. 2000-luvun runoista Viihdekäyttäjä ottaa outoa kantaa ihmisten vapaa-ajan viettämiseen. Muutama laulukin on mukana, esimerkiksi Älä Peräänny!, joka edustaa ohjelmiston krautrock-osuutta.

ARTMAN-showta luonnehditaan omintakeiseksi fuusioksi ja matkaksi läpi triphopin, kokeellisen elektronisen musiikin, rockin ja improvisaation.

Esitys koetaan Kulttuuritalo WIljamissa lauantaina. Esityksen jälkeen artistit soittavat vielä dj-setit Musta Kissa -kuppilassa.

ARTMAN: MAN & Art – Rock ja runous la 17.2. klo 19 Wiljamissa. Liput 10 e. Klo 22 dj-keikat Musta Kissa -kuppilassa. Vapaa pääsy.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Arttu Seppäsen kannattaisi opiskella hieman enemmän musiikkia (esim. teoriaa), musiikkiteknologiaa ja musiikkifilosofiaa, ennen kuin alkaa toimimaan musiikkikriitikkona. Ilmiö on tuttu Suomessa aina punkin tulon jälkeen (noin 1977), jolloin esim. kaikki proge survottiin suohon silloisen ns. meetoo-punk-hysterian ajamana ilman minkäänlaista kompetenssia musiikista. Viimeisin Arttu Seppäsen juttu Wigwamin 50-vuotiskiertueen keikasta Keskisiuomalaisessa Jyväskylän Lutakossa osoittaa samaa 1970-luvun loppupuolen nihilismiä, jota ei tosiaankaan kaivata suomalaisen musiikin kehittymisessä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös