Uusi Rovaniemi

Perhe Penangissa: Maailmalla pärjää vähemmälläkin – yritämme omistaa mahdollisimman vähän

Jouni Porsanger

Antti Kuulasmaa

Meillä ei ole uunia eikä astianpesukonettakaan. Koska lähistön ruokakojujen annokset maksavat euron tai pari, ei paljon kannata kotona kokkailla.

Monikulttuurisen naapuruston ruokavaihtoehtojen kirjo on loputon. Voi mennä ulos syömään tai hakea intialaista, kiinalaista, indonesialaista tai vaikka amerikkalaista sapuskaa kotipakettiin. Ruokakaupassa käymällä ei juurikaan säästöä synny.

Mutta jos lapset saisivat päättää, kotona kokattua Suomi-ruokaa olisi tarjolla joka päivä. Pari kertaa onkin sitten käyty paistamassa karjalanpiirakoita tai laskiaispullia muiden Penangin suomalaisten luona.

Joskus törsätään enemmän ja käydään lähikaupassa kunnon ruokaostoksilla. Äidin tekemä lohikeitto saa aina haltioituneen vastaanoton. Tätä varten meillä on keittiössä sentään yksilevyinen induktioliesi. Mutta sen ympärillä elämä ei varsinaisesti pyöri.

Vaikka nykyisestä tuvasta pieni liesi siis löytyykin, osuu ja uppoaa Kaarlo Sarkian vanha runo meihin ihan niin kuin muinoin nuorina reppureissaajina: ”Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä. Suo sen tupaasi tulla tai jos liettä ei sulla, sitä vastaan käy tiellä, älä käännä sille selkää.”

Tiellä kulkemisesta puheen ollen: ei meillä ole Malesiassa autoakaan – eikä edes mopoa. Rovaniemellä ison perheen arki ei oikein pyörinyt ilman kahta autoa. Penangissa sen sijaan ilmaiset lähiöbussit ja puoli-ilmaiset paikallisbussit sekä varsinkin mobiiliapplikaatio Grab riittävät meille mainiosti.

Lapsia tällainen elämäntyyli tosin vähän nolottaa, koska ”kaikilla muilla on auto”. Niinpä 10-vuotiaalta ei sitten jäänyt huomaamatta sekään isä, joka parkkeerasi Uplandsin kansainvälisen koulun eteen perheensä Lamborghinin, kun vierailimme siellä koulujenvälisissä urheilukisoissa. Me tulimme paikalle parin euron Grab-kyydillä. Mutta meidänpä ei tarvinnut taaskaan murehtia, mistä ihmeestä löytäisi parkkipaikan omalle autolle.

Yritämme omistaa mahdollisimman vähän. Penangin asuntokin vuokrattiin kalustettuna niin, että jopa ruokailuvälineetkin olivat valmiina. Toki täydensimme vuokraisännän hankintoja muumimukeilla, muumilautasilla ja muumilusikoilla. Räsymatot tuotiin matkalaukussa Suomesta.

Onneksi 1 400 neliöjalan asuntomme on sen verran pieni, ettei krääsättömyyteen pyrkivä elämäntyylimme toivon mukaan liiaksi vaarannu nyt edes Penangin upouuden Ikean avajaisten myötä. Lisää Grab-kyytejä se tosin tietää, sillä Ikean kotimakuisia lihapulla-annoksia ja graavilohta on vaikea vastustaa.

Aikoinaan lasten kanssa puolen vuoden ja jopa vuodenkin reppureissuilla meille on hyvin riittänyt pariin rinkkaan mahtuva maallinen omaisuus. Hämmästyttävän vähillä tavaroilla tulee toimeen ainakin lämpimissä maissa, kun vaatteetkaan eivät juuri tilaa vie.

Perhe Penangissa on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla Antti Kuulasmaa kertoo Rovaniemeltä Malesiaan muuttaneen perheensä arjesta.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös