Uusi Rovaniemi

Onko politiikka syöpää vai stressiä?

Onko politiikka syöpää vai stressiä?
Petri Koikkalainen

Pienessä, päivää vaille 100-vuotiaassa Suomessa pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Niinhän sitä sanotaan. Mutta kun puhe on esimerkiksi rovaniemeläisistä ja kemiläisistä, niin hiileen puhaltamisen sijasta käytetään usein siihen virtsaamista tarkoittavaa verbiä.

Moni kansalainen haluaisi päästä eroon kiistoista ja politikoinnista. Asenne on yllättävän yleinen asiantuntijapiireissäkin. Kun puhe kääntyy ristiriitoihin ja konflikteihin, tulee vaivautunut tunnelma. Eikö voitaisi mieluummin tutkia jotain rakentavaa, vaikka innovaatioita?

Politiikan tutkijat ovat poikkeus tästä säännöstä. Heille erilaiset mielipiteet ovat lähtökohta. Ei ole politiikkaa, ellei ole kilpailevia etuja ja ristivetoa.

Onko ikuinen kiista sitten kovin hyväkin juttu? Miten sen nyt ottaa, mutta pitäähän esimerkiksi syöpääkin tutkia, vaikka ihmiset eivät siitä pidä.

Onko politiikka siis syöpää? Syövän voi usein hoitaa ja joskus sen kanssa voi elää. Politiikkaa ei voi leikata pois. Tai jos jostain voi, niin etäpesäkkeitä kasvaa hillittömällä vauhdilla. Jos yksi asia saadaan pois pöydältä, alkaa kiista suvivirrestä, pääministerin fakseista tai ainakin ulkoministerin tekstareista.

Ei mikään potilas voi sellaista kestää. On etsittävä parempia vertauskuvia. Olisiko politiikka stressiä, tai ehkä verenpainetta?

Verenpaine on myös paha juttu, yksi suurimmista kuolemanriskeistä. Toisaalta ihminen kuolee myös siihen, että verenpaine kokonaan poistetaan. Taiteile siinä sitten kahden pahan välissä. Tämä alkaa kuulostaa juuri politiikalta.

Sama koskee stressiä. Sitä pitää olla sopivasti, että asioita saa aikaan. Puheen pitämisestä suoriutuu yleensä paremmin, jos sitä stressaa etukäteen. Kun nalkuttava vanhempi stressaa lomareissun edellä, tarkoittaa se sitä, että varaukset on hoidettu ja tavarat pakattu.

Silti stressiä ei kannata tarpeetta lietsoa. Liiallisena se kääntyy itseään vastaan. Suorituskyky kääntyy levottomuudeksi, kone palaa loppuun.

Teoreetikoidenkin joukossa on kyllä ollut niitä, joille politiikka on ennemmin syöpää kuin stressiä. Ongelmat ratkeaisivat lopullisesti sitten, kun kaikki ovat nähneet totuuden ja paikalla on enää vain oikein ajattelevia ihmisiä.

Siitä oikeat ongelmat vasta alkavat. Politiikan poistamista parempi on ylläpitää verenpainetta muiden väärin ajattelevien ihmisten kanssa.

Otetaan loppuun esimerkki tutkimuksellisesta asenteesta. Vuosia sitten hiihtoladulla vastaan tuli minua iäkkäämpi mies. Pysähdyimme ihailemaan talvisen luonnon ihmeitä.

Mies paljastui kirurgiksi, ja hän lausui suunnilleen näin: ”Kun löydän potilaastani harvinaista tyyppiä edustavan, hyvin kehittyneen syöpäkasvaimen, niin ajattelen kuin lintubongari: onpa onni, että vielä tämänkin saan elämässäni nähdä!”


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös