Uusi Rovaniemi

Liikkamaikan kuperkeikka: Se, että isä on harrastanut, ei sytytä lapsen liikunnan kipinää

Liikkamaikan kuperkeikka: Se, että isä on harrastanut, ei sytytä lapsen liikunnan kipinää
Tommi Haapakangas

Koulut alkavat ja arki pyörähtää käyntiin monessa perheessä. Onnellisia ovat niiden lasten vanhemmat, joiden lapset odottavat harrastustensa alkamista enemmän kuin koulua.

Osa perheistä tietää kasvatusvastuunsa hankkia lapselle jokin harrastus, vaikka lapset näyttävät kyllästyvän harrastukseensa ennen kuin se on kunnolla edes alkanut. Osalle perheitä harrastaminen maksaa aivan liikaa.

En tiedä olenko havaintoineni yksin, mutta minusta tylsyyttä sietävät lapset ovat vähemmistöä. Enkä ihmettele. Viihdettä on Rovaniemenkin kokoisessa kaupungissa tarjolla valtavasti, puhumattakaan mobiiliviihteestä.

Lapset valitsevat sen, mikä heitä milläkin hetkellä motivoi ilman sen kummempia pohdintoja siitä, mitä harrastus hänelle tulevaisuudessa tarjoaa. Lapset valitsevat sen harrastuksen, missä on hauskaa.

Miten sitten valita lapselle harrastus, johon lähteminen ei ole itkua ja hammasten kiristelyä?

Se, että isä on harrastanut, ei sytytä lapsen liikunnan kipinää. Kuuntele lasta ja pyri tukemaan häntä hänen valinnoissaan. Usein se, mikä lopulta innostuksen herättää, ei olekaan mikään laji. Se on harrastus, jossa lapsi saa olla oma itsensä ja kehittyä omaan tahtiinsa.

Lähes kaikki seurat antavat käydä tutustumassa lajiin ennen lopullista valintaa. Mitä nuoremmasta lapsesta on kyse niin tutustuttaessa harrastajien Ilon ja innostuksen kyllä huomaa. Ilmapiirin lisäksi kiinnittäisin huomiota myös siihen, saavatko lapset osallistua oman toimintansa toteuttamiseen. Onko lapsilla mahdollisuus vaikuttaa toimintaansa vai saako lapsi huonoa palautetta siitä, jos mielenkiinto suuntautuu johonkin muuhun kuin siihen, mitä pitäisi harjoitella?

Kun lapsi hieman varttuu, tärkeintä olisi havainnoida, ohjataanko lapsen motivaatiota ulkopuolisiin tekijöihin vai pyritäänkö häntä ohjaamaan nauttimaan onnistumisista ja oppimaan virheistä. Liiallinen lajiin panostaminen liian varhain saa usein lapsen lopettamaan.

”Liiallinen lajiin panostaminen liian varhain saa usein lapsen lopettamaan."

Muiden lasten erinomaisuuden ja menestymisen korostaminen luo helposti ilmapiirin, jossa lapsi kokee menestymisen paineita, eikä opi nauttimaan itse harjoittelusta ja oppimisesta. Turvallinen harrastusympäristö ja ilmapiiri ovat ensimmäiset asiat, joihin lapsi kiinnittyy. Usein, kun ohjaaja tulee toimintaan mukaan, niin lajista tulee tärkeämpää kuin lapsen motivaation kehittämisestä.

Vastuu liikkujaidentiteetin tukemisessa pitäisi olla kouluilla ja päiväkodeilla. Se vaatisi ajattelutavan muutosta ja auttaisi myös niitä, joille harrastaminen ei ole mahdollista. Vanhempien vastuu on se, että he mahdollistaisivat lapselle liikkumisen monipuolisissa ympäristöissä, joissa lapsi nauttii ja rakentaa omaa liikkujaidentiteettiään kokeilemalla.

Lopulta monipuoliset kokemukset ovat lapselle oppi siitä minkä asian hän tuntee omakseen. Aikuisenakin meidän pitäisi muistaa, että koemme parhaat pätevyyden kokemukset niissä asioissa, joista itse pidämme.

Lapin amk:n Liikunnan ja vapaa-ajan koulutuksen opettajat kirjoittavat tällä palstalla liikunnan, urheilun ja hyvinvoinnin ilmiöistä eri ikävaiheissa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös