Uusi Rovaniemi

Lauantaivieras: Sääski on sääskelle susi – sulkahyttysen toukan suuosa on kuin kauhuelokuvasta

Jukka Salmela

Työssäni saan matkata eri puolilla Perä-Pohjolaa ja Lappia, ja usein suuntaan kulkuni soille tai pienvesille. Ehkäpä puoliksi ranualainen perimäni on leimannut minut kulkemaan pohjoisia lanttoja, aapoja ja lähteikköjä.

Lapissa pienvesien runsaus ja kirjo on jotain häkellyttävää. Vesistä vähäisimmät ovat kausikuivia lammikoita, joissa hyttyset ja niitä syövät pedot elävät.

Suuremmissa kalattomissa lammissa tai pysyvissä rimmissä elää monipuolisempi kattaus vesihyönteisiä ja muita niveljalkaisia. Lähteiden sammalpatjoilla ja sorapohjilla asustaa hyvin omaleimainen hyönteisyhteisö vaaksiaisineen, surviaissääskineen ja koskikorentoineen. Viime aikoina olen erityisesti viehättynyt kalattomien lampien maailmaan.

Kalat ovat petoja, jotka saalistavat ensisijaisesti näköaistinsa avulla. Suurikokoiset ja näkyvät eliöt häviävätkin nopeasti parempiin suihin, mikäli kaloja on läsnä.

Kalattomien vesien hyönteisillä on sopeumia välttää lampia, joissa on kaloja. Esimerkiksi eräät sulkahyttyslajit pystyvät veden pintakalvolla aistimaan kemiallisten vihjeiden avulla, josko lammessa on kaloja, ja välttämään munintaa vaarallisiin vesiin.

Sulkahyttyset ovat hyttysten sisarryhmä, eli niillä on läheisin yhteinen kantamuoto elämän historiassa, noin 200 miljoonan vuoden takana. Siinä missä hyttysten evoluutio kulki kohti pienvesiä ja vertaimevää elämäntapaa, valitsivat sulkahyttyset erilaisen strategian. Niiden toukat ovat petoja, eivätkä aikuiset ime verta.

Sulkahyttysten toukat ovat ainoita varsinaisia planktonhyönteisiä, ja ne pystyvät tekemään vaelluksia järvien vesipatsaissa. Suomessakin on yksi järvilaji, joka on päivisin pohjalla ja nousee yöllä pintaan saalistamaan pieniä äyriäisiä.

Sulkahyttysen toukan suuosat ovat kuin kauhuelokuvasta: on hammasta, väkästä, kampakarvaa ja pyyntielimiksi muuntuneita tuntosarvia. Oma suosikkini sulkahyttysten joukossa on Chaoborus nyblaei, Euroopan suurin laji lähes tuumaisine toukkineen. Laji tunnetaan vain Pohjoismaista ja Suomessa vain Lapista.

Vaikuttava ilmestys on myös hyttysten kauhu, kausikuivissa lammissa elävä Cryophila lapponica. Useimmista muista sulkahyttysistä poiketen sen vanttera toukka ei ole lasimaisen kirkas vaan oranssinruskea.

Sulkahyttysten toukat pitävät vertaimevät hyttyset pois useimmista isommista lammista ja verottavat niiden kantoja kausikuivissakin vesissä. Sääsken pahin surma on siis toinen sääski!

Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Jukka Salmela. Hän työskentelee luonnontieteen amanuenssina Lapin maakuntamuseossa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös