Uusi Rovaniemi

Kolumni: Ystäväni Frank on musta ja häpeilemätön

Ystävyys ylpeästi mustaa hipiäänsä kantavan Frankin kanssa on mutkatonta. Hän on aina oma itsensä, kirjoittaa Henri Anundi.

Kolumni: Ystäväni Frank on musta ja häpeilemätön
Henri Anundi

Tapasin Frankin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Tiesin heti, että se olisi hyvän ystävyyden alku; olinhan tuntenut hänen isänsäkin läheisesti.

Frankin esi-isät ovat lähtöisin Belgiasta, mutta hän itse on syntynyt Etelä-Suomessa. Eloisa nuori mies matkasi jo lapsena Rovaniemelle ja kotiutui nopeasti. Nyt hän on lappilainen – koti ja perhe ovat täällä.

Ylpeästi mustaa hipiäänsä kantava Frank on otettu pohjoisessa erinomaisesti vastaan. Ainoana poikkeuksena naapurustomme körmy, valkoista rotua edustava arkkivihollinen, jonka kohdatessa syntyy sanaharkkaa joka kerta.

Pienikokoinen Frank ei näet peräänny, vaikka isommat huutelevat. Hänellä on aina sana sanottavanaan, ja välillä itsetuntoa on liiankin kanssa. Huomautan kärkevästi, jos hän itse ei ymmärrä antaa asian olla ja jatkaa matkaa.

Joudun laittamaan hänelle jäitä hattuun myös vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se kiinnostaa nuorta miestä välillä niin vimmatusti, että käytöstavat unohtuvat. Naisten perään kirmaaminen kadulla ei ole ok.

"Käännämme katseita, kun skeittaamme kovaa vauhtia pitkin Kuusamontien pyörätietä.

Vietämme paljon vapaa-aikaa yhdessä: patikoimme luonnossa, käymme uimassa, hiihdämme, kiipeämme tuntureille ja laskettelemme alas. Viime viikonloppuna vuorossa oli takamaastolautailua Luostolla.

Käännämme katseita, kun skeittaamme kovaa vauhtia pitkin Kuusamontien pyörätietä. Se johtuu joko siitä, että olen joidenkin mielestä liian vanha skeittilaudalle, tai siitä, että nopeakinttuinen Frank kiitää huimaa vauhtia edelläni musta naama täynnä valkoisia hampaita.

Frank on toiminnan mies. Hän ei välitä sosiaalisen median selailusta eikä suoratoistopalvelujen sarjamaratoneista. Hän on tyytyväisempi tutkiessaan Lapin luontoa metsäreissulla ja päästessään kokeilemaan uusia lajeja, kuten SUP-lautailua.

Frank on opettanut minulle hetkessä elämisen. Hän ei murehdi menneitä eikä mieti tulevaa, vaan elää joka solulla sitä, mikä on tässä ja nyt.

Ystävyys hänen kanssaan on mutkatonta. Frankin hienoin piirre on, että hän on aina oma häpeilemätön itsensä. Hän ei esitä olevansa mitään muuta, eikä hänen kantaansa asioihin tarvitse koskaan arvailla. Amerikassa hän olisi ”No bullshit type of guy”.

Kommunikaatiomme on pitkälti sanatonta. Kuljemme samoja reittejä, mutta omia polkujamme. Annamme molemmat toisillemme jotain, mitä toinen tarvitsee. Kaiken yhteisen toiminnan ohessa ystävyyden side huomaamatta vahvistuu, ja hetket ilman parasta kaveria tuntuvat tyhjiltä.

Kun me muut perheenjäsenet lähdemme aamulla töihin ja päiväkotiin, Frank jää yksin talovahdiksi. Se on aina kivulias muistutus siitä, että Frankilla ei ole montaa ystävää kodin ulkopuolella.

Silti hän heiluttaa häntäänsä intoa pursuten joka päivä, kun tulemme kotiin. Frank ei uhriudu.

Arvokkainta, mitä hyvälle ystävälle voi antaa, on yhteistä aikaa.

Kirjoittaja on lappilaislähtöinen, keski-ikää lähestyvä ex-suurkaupunkilainen, joka vaihtoi metron maastopyörään ja työskentelee nyt rovaniemeläisessä mainostoimistossa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös